sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Siellä on ja pysyy

Parempi päivä, koska takana parempi yö. Ässäkikkakin kokeiltu, mutta tuloksena ei ollut sitten edes kunnon supistuksia. Tietenkään. Luultavasti hyvää yötä edesauttoivat hieronta ja särkylääkkeet. Saisi nyt seuraavakin yö olla vähintään samanlainen, niin voisin palata edes vähän ihmisten maailmaan täältä haudan takaa. Liikkumista hankaloittavat silti edelleen kannatinkivut ja tämä messevä turvotus.

Sain siivoiltua kylppäriä ja keittiötä, mikä ihmeesti myös kohotti mielialaa. Mielialaa alkoi tosin juuri nakertaa vilkaisu keskustelupalstalle ryhmään, johon on kokoontunut samoihin aikoihin jakautuvia - siellä on taas jakauduttu lisää. Jakautukaa vaan, perkeleet, minäpä en! Teen aivan saatanan kätsästi ja synnytän tämän kakaran 15-vuotissyntymäpäivilleen...

7 kommenttia:

  1. no voi vittu! harmi ettei auttanut (joutui harrastamaan kanssakäymistä turhaan).

    oon vasta viikolla 29 ja mua aika usein väsyttää, itkettää, oksettaa ja vituttaa. silmiinkin sattuu. mut mitäpä hyötyä sitä on neuvolassa mainita, varsinkin tälleen kesken kesälomia. saikkua kesälomasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, kyllä sen kanssakäymisenkin kesti eikä se itse asiassa ollutkaan niin kamalaa ;) kuin etukäteen epäilin. Voisi vaikka kokeilla toistekin - tosin ei siitä apua taida häätöhommissa olla. :P

      Mä en oikein osaa muuta kuin toivottaa kärsivällisyyttä viimeisille kuukausille! :/ Olisko oma aika mitään? Vai järjestyiskö ylipäänsä?

      Poista
    2. se on muuten aina yllätys, ettei se ookaan niin kamalaa :D ehkä sit jos/kun paikat alkaa vähän pehmetä niin uusi rundi?

      kiitos! täs ois tää viikko töitä, sit 2-3 lomaa, sit 2-3 töitä ja sit äitiysvapaa. kiva rytmi sinänsä, ei liian puuduttava.

      onks se oma aika jtn syötävää :D terv nimim koululaisen ja taaperon äiti, koiranomistaja jne

      Poista
  2. Jos yhtään lohduttaa, niin vauvat, jotka syntyy vähän myöhemmin, on "kehittyneempiä" eli imetykset ja muut jutut onnistuu yleensä helpommin, kun vauva on "valmiimpi". Mut toi vaihe on kyllä silti tosi syvältä. Yrittää olla odottamatta, mutta miten se onnistuis, kun ei muuta tee kuin odottaa, että pääsis kivuista ja supistuksista eroon ja sais sen vauvan. Raskaus on kyllä tilana niin nimensä veroinen ja odotusaika myös - raskasta odottamista. Niin ja siitä streptokokin testaamisesta. Se todellakin pitäisi testata, koska jos se on positiivinen, niin tarvitset antibiootit synnytyksen aikana, jotta se ei siirry vauvaan synnytyskanavasta. Ihmettelen syvästi, miksi eri puolilla Suomea nämä asiat hoidetaan näin eri tavalla, kun hoitosuositukset on kaikille kyllä samat. Meidän neuvolassa se heti testattiin, kun supistuksia alkoi tulla raskausaikana. Vaadipa sitä testiä vielä (jos nyt enää sitten ehtii ennen synnytystä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, että on ne myöhempään syntyneet varmaan valmiimpia, mutta kun ei mua hotsittais yrittää likistää mitään viisikiloistakaan tuolta rööristä. :/ Ja se tosiaan huolestuttaa, että mitä jos on valmiiksi jo ihan burnoutissa ja sitten alkaa se tissittelyvalvominen...

      Ne eivät kuulemma täällä testaa tuota streptokokkia oli tilanne mikä hyvänsä. Eli hoitavat vauvan, jos sillä on oireita, mutta muuten ei lähdetä asialle tekemään mitään. Ei voi kuin ihmetellä.

      Poista
  3. Tuo strepton testaamattomuus on kyllä uskomatonta! Kainuussa se testataan kaikilta äideiltä ja multa jo aiemmin tässä raskauksessa supistusten vuoksi. Pitäs hoitohenkilökunnan tietää, että se on yksi suurimmista kohtukuolemaa lisäävistä riskitekijöistä. Ihmettelen kyllä tuota mallia...

    Tuo ässäkikka, itseä ei ole kiinnostanut pitkään aikaan ja se on niin hemmetin vaivalloistakin, mutta supistusten toivossa on sitäkin taas parina päivänä tehty ja onneksi alun vaikeuksien jälkeen se onkin ollut ihan kivaa. Saunaa, siivousta ja kaikkea on kokeiltu, mutta supistukset tuntuu vaan vähentyneen. Kohta ottaisi koiran ja tarpoisi pari tuntia metsässä, saa nähdä tepsisikö O_o epäilen.

    Ja mulla on just tuo sama tunne. Kaikki tuntuvat porsivan ympärillä, osa ajallaan mutta myös ne jotka ovat jollain 36 viikolla. Ja näitä omia kipuja läpikäydessä ei itseasiassa edes tee mieli lähteä synnyttämään. Katkeruutta ilmassa todellakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä on kyllä saanut huomata, että käytännöt vaihtelevat alueittain tosi paljon. Täällä mennään _kaikessa_ sieltä, mistä aita on matalin - ei mitään ekstratestejä, -tutkimuksia tai -ronkkimisia. Olen kuullut väittämän, että täällä on suhteellisen paljon myös kiireellisiä/hätäsektioita (verrattuna muualle), mutta en löytänyt tuolle väitteelle faktaa ainakaan THL:n tilastoista.

      Ässäkikka on todellakin erittäin vaivalloista alkuunsa. :) Ja mulla on ihan sama tendenssi, supistukset tuntuvat vaan vähenevän! Ei tunnu pieni liikkuminenkaan auttavan.

      En olisi ikinä uskonut, että voin tuntea synnytyskateutta siitä, että toiset synnyttävät aiemmin kuin itse, mutta niinpä tässä on saanut monessa muussakin asiassa yllättyä... Tsempit sinne, kyllä me tästä vielä selvitään!

      Poista