maanantai 2. heinäkuuta 2012

Räkä poskella

Ihana aamu. Silmien auettua suorilla megalomaaninen huutopotkuraivari räät poskella (onneksi ei ollut mies kotona näkemässä). Mieliala on nyt siinä pisteessä, että tekis mieli pakata laukut ja jättää kaikki taakse. Ai niin, mutta enhän mä voi, kun olen viimeisilläni paksuna ja totaalisesti pallo jalassa. Vankilassa.

Mä en kestä tätä saamarin limbotilaa enää yhtään. Mä en kestä tätä kotivankeutta ja sitä, että olen taantunut jonkun kuolaavan imbesillin tasolle. Mä kaipaan jotain älyllistä haastetta, työ- ja kaupunkielämää, ystäviä, liikuntaa, kykyä päättää omista asioista, tietoa ja varmuutta. Mä en kestä enää tätä kaiken kattavaa epätietoisuutta ja täysin hyödytöntä epäelämää, jossa ei ole mitään tarkoitusta eikä järkeä.

Olen jatkanut repeämistä ja laskeumista sekä kauhusynnytyksistä lukemista. Mä niin näen itseni lenkkaamassa repaleisen alapään kanssa vielä vuodenkin päästä - jos nyt siis ylipäänsä olen hengissä, mitä olen alkanut epäillä vahvasti. Ja jos ei henki lähde, niin ainahan on vaihtoehtona kevinit tai damienit.

6 kommenttia:

  1. Ei hätää. Kohta oot niin hyvissä univeloissa, että älylliseksi haasteeksi piisaa kaukosäätimen käsittely. Lopeta kauhujen lukeminen. Mulla olisi toki sananen kerrottavana spinaalipuudutuksesta, mutta pyrin toistaiseksi hillitsemään itseni. Toistaiseksi.
    Että koita jaksaa. Huuda reippaasti. Vielä kukaan ei herää siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, uskon täysin tuon univelkajutun. Tämä raivari olikin varmaan seurausta liian hyvistä yöunista, kun taas heräsi tajuamaan oman ameebatilansa. :P

      Poista
  2. Mä tein tietoisen päätöksen kiertää kaikki mammafoorumit ynnä muut kauhutarinoiden pesimispaikat kaukaa. Oli helpompi lähteä synnyttämään, kun päässä ei vilissyt mielikuvia siitä, mitä kaikkea voikaan tapahtua.

    Ja jotenkin mua lohdutti se ajatus, että jokainen muksu ja synnyttäjä ovat erilaisia, eikä kellään ole sellaista kristallipalloa, jolla voisi ne levahtaneet römpsät tai damienit nähdä etukäteen :)

    Niinhän jotkut väittävät, että se mikä ei tapa, vahvistaa. Uskokoon ken tahtoo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, saman periaatepäätöksen tein minäkin, mutta kun tapana on aina myös yrittää maksimoida kurjuus, niin onhan tässä pitänyt etsiä netin syövereistä kaikki mahdolliset kauhukertomukset ja katsoa kaikki mahdolliset synnytysohjelmat. ;)

      Poista
  3. Ootkohan sä joku mun kauan kadoksissa ollut sielunsisko tai joku? :D Ihan samanlainen idiootti on täälläkin, jonka on vaan pakko saada tietää ne pahimmat mahdolliset kauhuskenaariot aina ja joka asiasta, vaikka sitten vähän pelottaisikin.

    VastaaPoista