Mulla on hoidetut jalat! Nyt olis melkein sydänhymiön paikka. Oli tosin vähän epävarmaa, pääsenkö koko jalkahoitoon, koska koko yön supisteli. Vielä hetki ennen lähtöä supisti niin paljon, että kylmäsi lähteä yhtään minnekään. Nyt ei taas ole supistuksista tietoakaan.
Tässähän on jo monta kertaa käynyt ilmi, kuinka mun periaatteeni ovat joutaneet romukoppaan. Yksi periaatteista on ollut, että koska haluan säilyttää anonymiteetin, en julkaise tässä blogissa mitään henkilökohtaisia kuvia. Taidan nyt luopua tästäkin periaatteesta ja julkaista niin sanotun masukuvan (tai kaksi). Ei varmaan tarvitse edes mainita, että yleensä en tajua näiden kuvien ideaa tai vatsojen vertailua.
Tässähän on jo monta kertaa käynyt ilmi, kuinka mun periaatteeni ovat joutaneet romukoppaan. Yksi periaatteista on ollut, että koska haluan säilyttää anonymiteetin, en julkaise tässä blogissa mitään henkilökohtaisia kuvia. Taidan nyt luopua tästäkin periaatteesta ja julkaista niin sanotun masukuvan (tai kaksi). Ei varmaan tarvitse edes mainita, että yleensä en tajua näiden kuvien ideaa tai vatsojen vertailua.
 | |||
| Eka 31+1 ja toka 36+4 |
Joo, se tosiaan lähtee tuosta tisseistä. Voin kertoa, että kumartelu on ollut hankalaa jo pitemmän aikaa. Vartta on alle 160 senttiä, joten eipä tässä kai paljon muuta ole voinut odottaakaan.
Mulla oli kans tollanen suoraan tissien alta alkava maha. Se missä keuhkot mahtui olemaan oli arvoitus... Mulla sentään mittaa huikeat 162cm. No vauva tosin oli syntyessään 4,4kg ja 55cm. Et jos yhtään lohduttaa niin voin kuvitella, miltä susta tuntuu. Mä en ollu raskausaikana todellakaan elämäni kunnossa pahoinvoinnin ja supistelujen kanssa. Mieluummin olenkin elämäni kunnossa muulloin enkä vain 80 viikkoa elämästäni ;) Voimia loppumetreille!
VastaaPoistaKiitos, Nasu!
PoistaHoidetut jalat on niin ihanat! Mä tein tänään huiman urakan ja tein jalkahoidon ja yletyin jopa lakkaamaan varpaankynnet! En ois uskonut kykeneväni mutta niin se vaan kävi. Mulla on pituutta 163cm ja esikoinen oli kans 55cm syntyessään, onneksi laskeutuin hyvissä ajoin. Tää toka tosin on edelleen poikki/perätilassa vaihdellen niiden välillä ja tirpoo päällä mua keuhkoon minkä ehtii.
VastaaPoistaOon tässä viikon lukenut sun juttuja ja miten helpottavaa on lukea ettei oo tän perseolon kanssa yksin. Nimim. 20 viikkoa saikulla kipeiden suppareiden takia eikä mitään silti tapahdu.. Huuh.
Ja pienenä lohdutuksena, ootte jo loppusuoralla. Itselleni toivon seuraaviksi viideksi viikoksi runsaasti vesisadetta, kylmiä ilmoja ja rautapitoisia ruokia ;)
Kiitos, Mirgga! Joo, jalkahoito on ihana asia - varsinkin jos sattuu omistamaan tällaiset korppujalat, joihin saisi kesät talvet tunkea kosteusvoidetta ihan rajattomasti. Mulla on jo kynsien leikkaus aiheuttanut sellaiset krampit, että päätin hilata luuni kauneushoitolaan hoidattamaan jalat kuntoon - pakko oli sitä paitsi saada vähän palkintoa kärsimyksistään. ;)
PoistaVoimia loppuodotukseen sinnekin! Mäkin epäilen, että tässä mennään vielä lasketun ajan yli. Toivon ihan samoja juttuja loppuviikoiksi!
Ei se enää kauan kestä! Itselläni on 157 senttinen runko ja sinne ängettiin myös melkein 55 senttinen kekara, painoa reipas 4 kiloa. Mä aloin jossain vaiheessa raskautta miettiä, että olinko alkanut hengittää ihon kautta vai mihinköhän mun keuhkot olivat kadonneet.
VastaaPoistaTsemppiä! Kauan ei enää tuo tukaluus kestä!
Kiitos! Toivotaan, että tukaluutta ei kestä enää kauaa. Aivan järisyttävää, kuinka pitkiä tyyppejä tapeista voi tulla ulos! ;)
PoistaMun äiti on muutaman sentin vielä lyhyempi kuin minä ja minä olin sentään 48 senttiä syntyessäni sekä alle kolmikiloinen, joten niin kovin toivon, että tää mahassa möyrivä tyyppi tajuais myös olla kohtuullisen kokoinen. Jos taas vertaa miehen syntymäpainoon ja -pituuteen, niin...apua.
Ai kamala, miten juuri konkretisoitui tuo lopunvaiheen tukaluus. Näyttää ja kuulostaa tosi epämukavalta. Toivottavasti sua pian helpottaa!
VastaaPoistat: Pauliina
Kiitos, eiköhän se helpotus ole luvassa muutaman viikon sisään! Tässä vaiheessa vaan aika tuntuu jo suorastaan matelevan. :)
Poista