tiistai 24. heinäkuuta 2012

Odottavan aika

Se siitä, että tuttujen kysely lapsen tulosta ei ärsyttäisi. Nyt ei varmaan ole sellaista lausahdusta keksittykään, joka ei ärsyttäisi. Joo, ihan varmasti joku kolmesta ässästä on tehonnut serkunkumminkaimalla ja sen jälkeen on lähdetty muutaman tunnin kuluttua synnyttämään. Joku on varmasti juonut lasin vettä ja lähtenyt senkin jälkeen synnyttämään - en silti usko, että vedenjuonti laukaisee synnytyksen. [Seksin on kai todettu olevan ainoa noista ässäkikoista, joka saattaa vaikuttaa oksitosiinin (orgasmi) ja prostaglandiinin (sperma) ansiosta.] Tosin onpa noita kikkoja silti kokeiltu, ei niissä niin paljon menetä.

Sen lisäksi, että jokainen tuntuu tietävän vissisti, miten synnytys käynnistetään kotona, ehkä eniten ärsytystä aiheuttavat jälleen ne perinteiset latteudet. "Ei taida olla yksikään vauva sinne masuun jäänyt, hahahah." No shit, Sherlock. Top kolmoseen päässee myös "odottavan aika on pitkä" -sarja - ei, mä en nyt just osaa enkä pysty haaveilemaan siitä, että saan nähdä jonkun mussukan/kullan/murun, mä vaan haluan tän helvetillisen olotilan loppuvan! (Täytyy tosin myöntää, että ennen kuin sain omakohtaista kokemusta, en edes tajunnut kunnolla, miksi äidit loppuvaiheessa toivovat niin paljon synnytystä - taisin minäkin naiivisti kuvitella sen vaan johtuvan siitä, että tahtoo kiihkeästi jo tavata jälkikasvunsa. Tosin taitaa jokainen näistä "odottavan aika on pitkä" -kommentoijista olla itsekin äiti, joten lapsettomuuskaan ei aina selitä latteuksia.)

Mieskin on ihan tulisilla hiilillä, mutta silläkin näyttää välillä toivo hiipuvan. Jokin aika sitten se totesi, ettei lähde enää harrastamaan puolen tunnin matkan päähän vaan päivystää kotona, mutta kyllä tämä aika käy pitkäksi sillekin. Just todettiin, että menkööt tänäänkin harrastamaan - tuskinpa tästä niin äkkilähtöä tulisi muutenkaan.

Yöllä taas supisteli ja satunnaisesti koko ajan nyt päivälläkin. Täytynee lähteä vaappumaan asioille keskustaan, vaikka eipä siitä ennenkään ole apua ollut. Keskustareissun jälkeen voisi taas lueskella niitä "38+5"- ja "muutaman tunnin supisteli" -synnytyskertomuksia. Ja onneksi tänään on Sydänääniä-ilta.

6 kommenttia:

  1. Jos tähän vois kommentoida symboleilla, laittaisin kirkkoveneen.

    Mä kertaan sit näitä postauksia, kun lokakuu on alkanut.

    VastaaPoista
  2. heh, meillähän on ihan samat harrastukset :D Itte luen lisäksi sitten kauhutarinoita repeämistä ja vanhojen sektiohaavojen kestämisestä kun haluan viedä omat yöuneni. Mutta nuo helpot synnytystarinat, saakeli kun voi olla kateellinen tuntemattomille.

    Kommentoisin pitempäänkin, mutta käden hermot on sellasessa pinteessä ettei sormissa enää ole tuntua ja kunhan mies pääsee kohta töistä niin lähden itkemään päivystykseen jtn piikkiä ranteeseen. Jos ei tänä yönä tarvis itkeä ja kävellä ympyrää. Rannekanavan ahtauma <3 Eikai siinä jos osaisi nukkua seisaallaan ja nauttisi polttavasta kädestä ja tulinauhasta koko käden mitalta niin nice. Mut en vaan jaksas enää tässä vaiheessa uusia vaivoja, tähän ei auta mikään kotikonsti ja tää on noussut kahtena viime yönä just niin kipeeksi ja pirulliseksi kun viime kierroksellakin. Hermokipu, ei saakeli jos ne lähettää mut valvomaan seuraavaksi 3 viikoksi kotiin ilman mitään niin piru pääsee irti.

    Supistukset on loppuneet muutamia hassuja lukuunottamatta. Hyvä olla eka 3kk saikulla niiden takia ja sit kun niiden pitäs alkaa jtn tehä niin kah, pirut loppuvat! Ja toistakin varmaan ihteäni kun en muista joko oon avautunut tänne näistä aikasemmin :D Vuodatus ei toimi niin ei pääse omaan blogiin avautumaan niin jos sitten toisten blogeihin angstaisi.

    Mutta nyt virvoittamaan sormia. Jospa te pian pääsette tositoimiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä saa avautua ja angstata vapaasti! Kuulostaa ihan helvetilliseltä tuo rannekanavan ahtauma, toivottavasti sait piikkiä. Jatkuva kipu vie voimia - just niitä, joita ehkä saatettais tarvita siinä synnytyksessä ja imetyksen aloittamisessa ym. Ja näemmä näiden terveydenhoitoihmisten kanssa saa olla tiukkana, että saa tarvitsemaansa apua - ei kun vaan kunnon itkut kehiin.

      Sepä tässä tosiaan niin ironista onkin, että ensin sitä pelkää jotain ennenaikaista synnytystä ja sitten sitä, että raskaus ei lopu koskaan. Parempaa jatkoa sinne!

      Poista
  3. Onhan sunkin sydänäänisuosikki se kotisynnytys suvun ja teeveekameroiden kesken?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se oli ihan mainio. "Ooooom" vaan ja lapsi on paljussa. Nice.

      Poista