keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Hullun akan pimahdus

No niin. Nyt se on virallista, olenpahan sitten takuuvarmasti hullu akka tästä edespäin. Meni hermot eikä edes ihan pienesti.

Istuin vessassa vähissä vaatteissa. Tässä kunnossa sieltä vessasta ei pääse pois eikä pukeudu ihan hetkessä. Ovikello soi. Päätän, etten välitä, koska en yksinkertaisesti pysty liikkumaan oikein suuntaan enkä toiseen. Ovikelloa soitetaan toisen kerran, kolmannen, neljännen. Sitten alkaa jo tuskan hiki nousta. Ovikelloon nojataan ja sitä rumpataan uudestaan ja uudestaan. 

Sitten pimahtaa. Koetan epätoivon vimmalla ja krampeissa saada bisnekset loppuun ja vaatteetkin vielä jollain ilveellä päälle. Lähden tekemään matkaa ovelle ja avaan sen. Naapurin harvahammashan se siellä virnistelee: "Sä varmaan tiedät missä yleisavain on."(*) "Joo, todellakin." Paiskaan oven kiinni, kiroilen, haen avaimen, heitän sen ulos ovesta ja paiskaan taas oven kiinni. Tällainen hullu akka täällä.

*) Meillä siis ei ole mitään talonmiespalvelua vaan jostain syystä kiinteistön yksi (vara)yleisavain on päätynyt tänne. Meillä ei ole mitään velvollisuutta olla passissa tai availla tyyppien ovia, tuo avain vain nyt jostain syystä on täällä.

2 kommenttia:

  1. Ei hätää. Tein tuon (lähes) saman maaliskuussa kukkalähetille, tosin hänen toimittamillaan surunvalittelukukkasilla. Tiedustelin vielä asiallisesti, että mitä v*a sää teet mun pihassa? Kukat sai kyytiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva. :) Mä en enää tuon ovikelloon nojaamisen jälkeen vaivautunut edes tiedustelemaan mitään. Mä ymmärrän, että pimpotellaan kerran tai kahdesti, mutta en jumaliste käsitä, että pitää jäädä nojaamaan siihen ovikelloon (vaikka sitten oliskin epäilys, että talossa oltais kotona). Jurpolla ei ilmeisesti käynyt mielessä, että talon väellä oli joku syy olla juoksematta välittömästi ovelle.

      [Ja joo, ihan överiksi meni mun reagointi, oli omatkin käytöstavat niin hakusessa kuin vaan olla voi. Mutta.]

      Poista