Yritin koko eilispäivän miettiä jotain positiivista ajateltavaa ja kirjoitettavaa. Alkoi nimittäin itseäkin jo risoa tämä alennustila, mutta ehkä sille ei vaan voi mitään, että kun haahuilee päiväkausia (kuukausia) kalsareissa ja imetysliiveissä ja liikkuu pääosin väliä sohva-vessa, niin positiivisuus vaan on aika kaukana. Onpa näiden viikkojen aikana ainakin saanut lukea, tuijottaa tv:stä kaikki mahdolliset paskasarjat ja pelata Facebook-peliä.
Alan vaan olla niin loppu. Tämä ei lupaa hyvää, kun miettii, että lähitulevaisuudessa on edessä lukuisia imetysmaratoneja myöskin sohvalle jumittuneena. Ja tämä väsymys... Jossain vaiheessa saatoin nousta ylös, jos en saanut nukuttua, mutta kun enää en tunnu pystyvän siihenkään. Mua vaan väsyttää niin loputtomasti.
Nukkumisasennoksi on vakiintunut nyt se yksi ja ainoa istuva tai puoli-istuva, mutta siitä jos yhtään retkahdan, iskee kipeä supistus ja ihan ihmeellinen pistävä vatsakipu alapääpoltoilla höystettynä. Mun perse on kipeä kaikesta tästä istumisesta. Viime yönä tein havainnon, että jalkojen turvotushan laskisi, jos vaan pääsisin nukkumaan kylkiasennoissa, mutta kokeilut tuottivat taas mahtavat nivuskivut ja tuon oudon pistävän kivun.
Kun mies tuli yövuorosta aamulla ja olin siihen mennessä lähinnä vaan retkottanut puolivalveilla valot päällä ja kirja kädessä aina välillä torkahdellen, pääsi taas itkukin. Kävi mielessä, että voisiko joku tulla nyt just lopettamaan mut, kun se lopetus on kuitenkin edessä piakkoin. Tää on ehdottomasti hirveintä paskaa, mitä olen ikinä elämässäni kokenut.
En tiedä, pitäisikö yrittää piristää tänään itseään vaikkapa ihan pukeutumalla (olettaen, että mulla menee näihin pöhöttyneisin jalkoihin enää collegehousutkaan) ja föönaamalla hiukset. Vai pitäisikö heittäytyä oikein hurjaksi ja laittaa meikkiä naamaan?
Alan vaan olla niin loppu. Tämä ei lupaa hyvää, kun miettii, että lähitulevaisuudessa on edessä lukuisia imetysmaratoneja myöskin sohvalle jumittuneena. Ja tämä väsymys... Jossain vaiheessa saatoin nousta ylös, jos en saanut nukuttua, mutta kun enää en tunnu pystyvän siihenkään. Mua vaan väsyttää niin loputtomasti.
Nukkumisasennoksi on vakiintunut nyt se yksi ja ainoa istuva tai puoli-istuva, mutta siitä jos yhtään retkahdan, iskee kipeä supistus ja ihan ihmeellinen pistävä vatsakipu alapääpoltoilla höystettynä. Mun perse on kipeä kaikesta tästä istumisesta. Viime yönä tein havainnon, että jalkojen turvotushan laskisi, jos vaan pääsisin nukkumaan kylkiasennoissa, mutta kokeilut tuottivat taas mahtavat nivuskivut ja tuon oudon pistävän kivun.
Kun mies tuli yövuorosta aamulla ja olin siihen mennessä lähinnä vaan retkottanut puolivalveilla valot päällä ja kirja kädessä aina välillä torkahdellen, pääsi taas itkukin. Kävi mielessä, että voisiko joku tulla nyt just lopettamaan mut, kun se lopetus on kuitenkin edessä piakkoin. Tää on ehdottomasti hirveintä paskaa, mitä olen ikinä elämässäni kokenut.
En tiedä, pitäisikö yrittää piristää tänään itseään vaikkapa ihan pukeutumalla (olettaen, että mulla menee näihin pöhöttyneisin jalkoihin enää collegehousutkaan) ja föönaamalla hiukset. Vai pitäisikö heittäytyä oikein hurjaksi ja laittaa meikkiä naamaan?
Vauva-arki on oma haasteensa, mutta kyllä sitä onneksi piristyy vähän edes siitä ettei se möykky ole enää sisällä murjomassa ja tekemässä elämästä helvettiä. Luontoäiti on aika kieroutunut muija, kun se on järjestänyt niin, että tuleva mutsi on niin kyrpä otsassa ettei synnytys ja muu se scheisse enää tunnu missään- kunhan se kersa vain tulee pihalle.
VastaaPoistaMua ei ainakaan edes hiusten föönaaminen piristynyt. Kun huomio ei enää kiinnittynyt siihen harakanpesään, pääsi pöhöttynyt naama valokeilaan -.-
Joo, mä mietin kanssa eilen illalla, että kohta puristan tän mukelon ulos ihan silkalla raivolla.
PoistaMulla oli kanssa sama juttu, nukuin ehkä pari tuntia iltayöstä ja sen jälkeen en pystynyt olemaan kuin istuma-asennossa. Päivät sitten enimmäkseen torkuin sohvalla. Mutta kyllä se helpottaa kun vaavi syntyy, jotenkin jaksaa valvoakkin paremmin ja se uni on kuitenkin parempilaatuista, kun pystyy taas nukkumaan kyljellään/selällään tai jopa mahallaan :)
VastaaPoistaOdotan totisesti sitä, että pääsen nukkumaan edes yhtään normaalimmassa asennossa ja edes vähän vähemmillä kivuilla! Nyt pitää enää vaan toivoa, että muksu älyää pukata itsensä pihalle piakkoin eikä tarvitse mennä yliajalle.
Poista