Tehtiin eilen ex tempore -retki mökille. Teki terää mielenterveydelle, ja illalla sitten alkoivat taas supistelutkin tauon jälkeen. Olin jo toiveikas ja aloitin yöllä kellottelun, mutta nukahtelin ja aamukympiltä totesin, että ei tainnut taas tulla lasta eikä paskaakaan. Nytkin koko ajan supistelee, mutta voin hyvin puuhailla samalla enkä oikeastaan jaksa enää edes tuijottaa kelloa. Kaipa nämä tästä voimistuvat, kun h-hetki lähestyy.
Sinänsä mielenkiintoinen tämä lasketun ajan läheisyys, että ihmiset todella ottavat paljon yhteyttä ja kyselevät "jokojoko". Monet kokevat jatkuvan kyselyn ärsyttävänä, mutta mua ei - ihme kyllä - ole vielä nyppinyt. Aika mataa ja päivät ovat pelkkää odottelua, joten olen ihan mielissäni, jos voin kommunikoida ihmisten kanssa, vaikka sitten joutuisinkin hokemaan, että ei, ei se nyt vaan tunnu tulevan pihalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti