Pitkällisten pohdintojen jälkeen sain soitettua synnärille ja kysyttyä osastoyöpymisestä, mutta vastaanotto oli sitä luokkaa, että jään mieluummin kotiin nauttimaan mansikoista - vaikka sitten ei nukuttaisikaan. Viimeksi synnärillä sain lekurin puheista sellaisen mielikuvan, että voisivat osastolla oikeasti helpottaa mun oloani. Nytpä kuulosti kuvio ihan erilaiselta.
"Kuka sulle on sanonut, että voit tänne tulla?"
"No, tule sitten, jos olo on ihan sietämätön, mutta ei me voida oikein muuta tehdä kuin antaa Panadolia ja ehkä jotain kevyttä rauhoittavaa. Varaudu siihen, että joudut myös odottamaan, me ei sitten voida sua heti ottaa sisälle."
Ok, ymmärrän jos on kiire, mutta taidan kuitenkin nauttia ne Panadolit ihan kotona, saattaa olla ehkä mukavampaa.
Ok, ymmärrän jos on kiire, mutta taidan kuitenkin nauttia ne Panadolit ihan kotona, saattaa olla ehkä mukavampaa.
Ja taas ihmetyttää hoitohenkilökunnan tyly käytös :/. Viimenen ammatti, jossa sais olla tyly.
VastaaPoistaTää sun loppuvaihe kuulostaa niin hirveältä, ettei tiedä mitä sanoa.. :( Pidän kaikkia peukkuja synnytyksen käynnistymiselle ja inhimillisemmälle ololle.
PoistaRiikka: Mä yritän jotenkin ymmärtää, niillä oli varmaan joku kiiretilanne/täyttä ja aina ei tietysti kiireessä edes osaa asettaa sanoja oikein. Siitä huolimatta tuntui kieltämättä jotenkin tympeältä, kun nyt puhelimessa sekä kätilö että lääkäri tyrmäsivät homman lähes täysin.
PoistaPauliina: kiitos. Mua alkaa jotenkin hävettää tämä jatkuva valitus ja asiasta avautuminen, mutta tietysti se helpottaa. ;) Nyt mennään tällä mitä on annettu - ehkä, EHKÄ, synnytyksen ja synnytyksestä palautumisen jälkeen on sitten entistä euforisempi olo.
Luottamusta herättää kovin juuri tuo tylystely kun tositoimiin ennemmin tai myöhemmin pääsee. Pitääkö synnyttäessäkin pyydellä vähän anteeksi, kun saattaa olla vaivaksi. Millä muulla alalla voi olla kiva vain silloin kun ei ole kiire? Johdonmukaisuuskaan ei olisi pahitteeksi.
VastaaPoistaKoita kestää, ei mulla muuta. :/
Tuo on niin perseestä en muuta sano! Musta on tosi kurjaa miten kipeitä äitejä kohdellaan kun lopulta soittavat paikalle. Tuntuu että on täysin tuurista kiinni millanen käntty sieltä vastaa. Jos vain marssit paikalle? Itse oon nyt muutaman kerran käynyt synnärillä (tosin oon kyllä vielä soittanut ensin), mutta vastaanotto on yleesä ollut ihan vastaanottavainen kun oon sanonut että oon yhden jo hautaan kantanut eikä oo tarkotus tehä sitä uuelleen. Mun mielestä äitien pelot ja kivut tulee aina ottaa tosissaan koska hemmetti joskus voi käydä pahastikkin. Oma mielenterveys on kaikkein tärkeintä varsinkin tässä vaiheessa. Vitsi korpeaa sun puolesta.
VastaaPoistaOlipa kurjaa kohtelua! Luulisinpa jopa ,että ymmärtäväiset sanat ois sua helpottaneet, vaikka olisivat suositelleet kotiin jäämistä. Pidän peukkuja synnytyksen käynnistymisestä täällä!
VastaaPoistaJoko sie olet synnärillä, kun ei ole tullut päivitystä tänään ;)?
VastaaPoista