Eilen oli aivan hiivatin kuuma päivä, mikä tietysti merkitsi tukaluutta potenssiin jotain. Ukkosyritelmät ja ajoittainen kovakin sade eivät juuri tuoneet helpotusta.
Aiemmin päivällä kävimme ajelemassa (autossa on ilmastointi!) miehen suvun vanhalla tilalla tarkoituksena grillata siellä, mutta kävi ilmi, että ilma oli mustanaan paarmoja, joten reissu jäi aika lyhyeksi. Kotimatkalla tulivatkin sitten ihmeelliset krampit, ja mies ajoi kotiin mun ulvoessa vieressä.
Hittolainen tätä turvotusta. Jalat tuntuvat ylös asti ihan tunnottomilta ja nilkkoihin jää nätit lovet, kun niitä painaa sormenpäällä. Jostain syystä muuten liitoskivut ovat hitusen hellittäneet, mutta tilalla on polte ja paine alapäässä. Niin ja ne supistukset, niitähän tulee. Mä silti veikkaan, että mä päädyn vielä johonkin käynnistykseen, koska eivät nämä supistukset näytä ikinä tositoimiin päästävän.
Olen tosin ollut vähän huolissani siitä, että JOS supistukset nyt tästä yltyisivät, niin mistä mä enää tunnistaisin, milloin on oikea aika lähteä sairaalaan? Aiemmin myös uhosin alkavani hyppiä narulla, että saisin synnytyksen käynnistymään, mutta nyt mulla on vaan jumalaton rimakauhu. Onko pakko synnyttää? Eihän ole, jos ei tahdo?
No ei tietenkään yhtään helpota, mutta synnytä kuule vaan. Sen vaihtoehto on niin perseestä, etten edelleenkään pysty koko asiaa edes ajattelemaan. Sori.
VastaaPoistaVoin vain kuvitella, miten tukalaa mahan kanssa on helteellä. Ei se tosin ratkiriemukasta ole pikku patteri kainalossakaan. Vauvan kohdalta voi hikoilla ihan älyttömiä määriä.
Joo, mä pelkään kyllä jo nyt sitä imetyshikeäkin. ;) Ja oli se tapa mikä hyvänsä, millä tuo karvaton apina musta ulostuu, niin nyt tuntuu siltä, että voisin jättää väliin. Viime hetken paniikki.
Poista