Kah, terve vaan. Täällä ollaan. Välissä vähän jo parempi ja selväjärkisempikin jakso, nyt taas jo sekoiluttaa uudelleen. Tilanne on tämä: Meillä on melkein 3-vuotias itsemurhakandidaatti ja ikiliikkuja, joka ei juuri koskaan kävele - se juoksee. Ja se karkailee. Ja se ei tahdo ja se tahtoo ja se ei tahdo ja se tahtoo ja se saa kilareita joka herranperkeleen asiasta. Kuuluu tietysti asiaan. Menee aalloissa, kuten muillakin - nyt taas on vaikeampaa. On opittu sellaisia mukavia taitoja kuten sisälle syljeskely, jatkuva veljen piinaaminen tai tahallaan vaipasta lattialle pissaaminen. Jep, se ei suostu potalle eikä pöntölle eikä mihinkään. Tunnistaa hädät, kertoo monesti että nyt tulee pissa tai nyt tulee kakka ("Ei saa katsoa!"), mutta ei tee tarpeitaan muualle kuin vaippaan - tai lattialle. En viitsi pitää missään alushousuissa edes kotona, koska kaveri laskettaa niin surutta housuihinsa, että en jaksa sitä pyykki- tai siivoushärdelliä. Ehkä se joskus parikymppisenä sitten oppii. Vituttaa, ihan näin reippaasti ilmaistuna, kun muut kehuskelevat lastensa kuivaksi oppimisella. Ei onnistu tässä taloudessa.
Sitten meillä on tuollainen melkein 1-vuotias, joka ei vielä ryömi. Kyllä. Hassua kyllä, kesti melko kauan ennen kuin neuvolassa kuuntelivat huoltani aiheesta - se se olisikin jännä, kun siinä laitoksessa joskus otettaisiin aidot huolenaiheet todesta eikä tyrkytettäisi korviketta ja unikouluja. Olemme siis pääsemässä fysioterapiaan. Vauva on alkanut osoittaa lieviä turhautumisen merkkejä paikallaan pysymiseen, heittelee kyllä sujuvasti leluja ympäriinsä, mutta kettuuntuu niin vietävästi kun ei pääse niiden perään. Kierimällä pääsee johonkin, mutta usein kierii sitten jonnekin kaapin alle jumiin, joten huuto on lähes jatkuvaa. Pidänkin kersaa ihan hemmetikseen nykyään kannossa selässä, pysyy edes hetken tyytyväisenä - ja nukkuu. Kun ei enää onnistu nuo parvekenukkumisetkaan. Liikkuvissa vaunuissakaan ei ole pahemmin enää nukuskellut päiväuniaan, 45 minuuttia onnistuu tuurilla. Hiekkalaatikolla mun on kanniskeltava jannua myöskin selässä, koska ei se viihdy yksinään vaunuissa mutta en mä sitä viitsi laskea mötköttämään liikuntakyvyttömänä tai korkeintaan kieriskelevänä mihinkään hiekkikseenkään. Istuttaakaan sitä ei kuulemma vielä saisi, kun ei osaa itse nousta istumaan.
Kuopuksella on allergiaepäilyjä, mutta mitään pahiksia ei olla oikein saatu kiinni. Olen ollut kuukausia maidottomalla, soijattomalla ja munattomalla imetysdieetillä. Epäilen, että joudun jättämään viljatkin. En tosin ole aivan varma, miksi mun pitää dieetata, kun kuopuksen ihottumaan ei ole tullut minkäänlaista helpotusta mun dieetin myötä, mutta ehkä asia vielä selviää. Välillä ketuttaa koko dieetti, varsinkin jos pitää "tien päällä" saada jotain syötävää. Mutta imetystä en lopeta tyyliin ennen kuin kuolleen ruumiini yli, se on asia jossa en aio epäonnistua (vaikka kaikessa muussa ehkä olenkin). Tosin nyt näyttää vähän jo siltä, että sekin onnistumisen ilo ollaan multa viemässä pois, kun kuopuksen tissin pureskelu ei ota laantuakseen. En todella halua, että imetys loppuu niin.
Välillä on ollut omia hetkiä, olen jopa piipahtanut lyhyesti pari kertaa pääkaupunkiseudulla yksinäni. Monesti kuitenkin tulee pitkiäkin jaksoja ettei mulla ole mitään omaa aikaa. Se on alkanut olla aika raskasta ja korostaa entisestään mun juopaa muuhun maailmaan. Mä en ehdi perehtyä oikein mihinkään perheen ulkopuoliseen, vaikka päälle tekis tosi terää ajatella joskus jotain muutakin. Hauskaa oli, kun olin kotiseudulla käymässä ja kilahtelin sielläKIN pienesti äidilleni - hän ilmaisi huolensa kun en saa omaa aikaa, mutta ei sitä omaa aikaa kyllä järjestynyt sielläkään. En mä kaipaisi kuin ehkä hetken, että saisin joskus vaikka kynnet lakattua tai jotain muuta hömppää, mutta ei sitä vaan järjesty. Illat kotona olen edelleenkin vähän paniikissa: "Kohta se herää kuitenkin." enkä osaa oikein yhtään rentoutua, ja niitä päikkärivapaitahan meillä ei ole.
Joten sellaista kivaa. Kohta alkaa puolison loma ja siirrymme ehkä hetkeksi mökille nyt kun siellä on viittä vaille valmis elukkatarhakin. Ja taidan päästä nuuhkuttelemaan erästä vastasyntynyttäkin (ei omaa).
