Neuvolassa oli taas uusi täti, kun oma täti oli lomalla. Tämä oli lueskellut tietojani etukäteen, pisteet siitä. Ilman että ehdin edes paasaamaan aiheesta, täti valitteli jo heti ensimetreillä, että hänen kätensä ovat käynnistyksen suhteen sidotut eli hän ei voi tehdä muuta kuin kehottaa yliaikakontrolliin, joka on tällä seudulla tiettyyn aikaan kaikille yliaikaisille. Näin ollen meidän kontrolli on tasan viikon päästä. Mukaan kannattaa kuulemma ottaa sairaalakassi, sillä saattavat tehdä päätöksen käynnistämisestä saman tien.
Olisin erittäin tyytyväinen, mikäli päättäisivät sitten kontrollissa käynnistää hetimmiten, ja jos/KUN sinne asti mennään, aion tehdä kaikkeni, että näin tapahtuukin. Käynnistämisessäkin on vaan kuulemma se varaus, että jos paikat eivät ole vieläkään kypsyneet tarpeeksi, niin eivät lähde edes yrittämään vaan passittavat kotiin.
Täti myös piti palopuheen osastolle menemisestä ja kehotti menemään sinne nyt aika herkästikin lepäilemään, sillä luonnollisesti jos olen väsynyt, en ehkä yksinkertaisesti jaksa enää synnyttää. Osastohommeli on vakavassa harkinnassa, mutta mua ei edelleenkään nappaa ajatus siitä sairaalaympäristöstä. Olen kuitenkin yrittänyt päättää, että jos olo ei yhtään kohene enkä seuraavanakaan yönä juuri nuku, niin huomenna on varmasti pakko mennä.
Tällä hetkellä kävely ei meinaa onnistua sitäkään vähää mitä ennen. Halusin käydä neuvolan jälkeen "jossain", kun ei turhan paljon tule ulkona liikuttua ja käytiinkin peräti ruokakaupassa (mikä oli sekin hankalaa). Sen jälkeen päätettiin käydä grillaamassa mökillä, mikä taisi olla virheliike. Ilmeisesti yhdistelmä auto+hiekkatie on jotenkin tosi kökkö, sillä se aiheutti taas ihan järkyttävät krampit. Mökillä en enää pystynyt kunnolla kävelemään ja kun sieltä kuitenkin piti tulla poiskin, niin nyt on aika huono happi. Kävely sattuu ihan saakelisti alavatsaan ja toosaan sekä nyt myös alaselkään. En meinaa saada jalkoja tottelemaan ja liikeradat ovat ihan minimaaliset. Kuka tahansa rollaattorimummo vetää muhun verrattuna poimunopeudella.
Täti myös piti palopuheen osastolle menemisestä ja kehotti menemään sinne nyt aika herkästikin lepäilemään, sillä luonnollisesti jos olen väsynyt, en ehkä yksinkertaisesti jaksa enää synnyttää. Osastohommeli on vakavassa harkinnassa, mutta mua ei edelleenkään nappaa ajatus siitä sairaalaympäristöstä. Olen kuitenkin yrittänyt päättää, että jos olo ei yhtään kohene enkä seuraavanakaan yönä juuri nuku, niin huomenna on varmasti pakko mennä.
Tällä hetkellä kävely ei meinaa onnistua sitäkään vähää mitä ennen. Halusin käydä neuvolan jälkeen "jossain", kun ei turhan paljon tule ulkona liikuttua ja käytiinkin peräti ruokakaupassa (mikä oli sekin hankalaa). Sen jälkeen päätettiin käydä grillaamassa mökillä, mikä taisi olla virheliike. Ilmeisesti yhdistelmä auto+hiekkatie on jotenkin tosi kökkö, sillä se aiheutti taas ihan järkyttävät krampit. Mökillä en enää pystynyt kunnolla kävelemään ja kun sieltä kuitenkin piti tulla poiskin, niin nyt on aika huono happi. Kävely sattuu ihan saakelisti alavatsaan ja toosaan sekä nyt myös alaselkään. En meinaa saada jalkoja tottelemaan ja liikeradat ovat ihan minimaaliset. Kuka tahansa rollaattorimummo vetää muhun verrattuna poimunopeudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti