Ei taida taas olla vaikeaa vähän itkeskellä huomenna neuvolassa. Takana se tavallinen: hurjaa möyrintää, kipua, pingottunut ja kivikova vatsa, torkahtaa, supistaa, alapäähän pistää (ns. sukkapuikkokipua?), pakko nousta ylös ja stepata edestakaisin, torkahtaa, supistaa, sukkapuikkoa, pakko nousta ylös, torkahtaa, supistaa... En varmaan puolta tuntia saanut viime yönä yhtäjaksoista unta, päätä särkee, sekava olo.
On vähän sellainen fiilis, että elämä vittuilee. Kaikkein pahimpia ovat aamuyön tai aikaisen aamun tunnit, kun taas kirkastuu, että kivasti mennään joillain seitsemän minuutin supisteluväleillä, mutta kyllä nämä tästä taas laantuvat. Ja niinhän siinä aina käy.
[Synnärin lekuri muuten taannoisella käynnillä opasti supistuksista, että ne ovat varmaan olleet mulla sellaisia, että kun pari kertaa hengähtää, niin ne ovat siinä, mutta synnytyssupistukset ovat sitten vähän eri luokkaa. Olin siinä vaiheessa vähän pihalla, joten reagointi jäi vaisuksi, mutta kyllä nämä supistukset ihan kestävät sen pari minuuttia eikä pari henkäisyä tee niille yhtään mitään vaan välillä joutuu jopa ulisemaan. Uskon silti, että eivät nämä vielä mitään synnytyssupistuksia ole, mutta ihan tarpeeksi kivuliaita kuitenkin.]
Mulle alkaa olla aika selvää, että ei tämä täältä ilman mitään avustusta itsekseen lähde ulos tulemaan. Jos en huomenna saa jotain yliaikakontrolli- tai käynnistysaikaa, niin alan harkita itseni kahlehtimista synnytysvastaanoton oveen. (Ja näiden ajatusten jälkeen pitää ruoskia itseään, koska käynnistys on paha, paha, paha asia.)
On vähän sellainen fiilis, että elämä vittuilee. Kaikkein pahimpia ovat aamuyön tai aikaisen aamun tunnit, kun taas kirkastuu, että kivasti mennään joillain seitsemän minuutin supisteluväleillä, mutta kyllä nämä tästä taas laantuvat. Ja niinhän siinä aina käy.
[Synnärin lekuri muuten taannoisella käynnillä opasti supistuksista, että ne ovat varmaan olleet mulla sellaisia, että kun pari kertaa hengähtää, niin ne ovat siinä, mutta synnytyssupistukset ovat sitten vähän eri luokkaa. Olin siinä vaiheessa vähän pihalla, joten reagointi jäi vaisuksi, mutta kyllä nämä supistukset ihan kestävät sen pari minuuttia eikä pari henkäisyä tee niille yhtään mitään vaan välillä joutuu jopa ulisemaan. Uskon silti, että eivät nämä vielä mitään synnytyssupistuksia ole, mutta ihan tarpeeksi kivuliaita kuitenkin.]
Mulle alkaa olla aika selvää, että ei tämä täältä ilman mitään avustusta itsekseen lähde ulos tulemaan. Jos en huomenna saa jotain yliaikakontrolli- tai käynnistysaikaa, niin alan harkita itseni kahlehtimista synnytysvastaanoton oveen. (Ja näiden ajatusten jälkeen pitää ruoskia itseään, koska käynnistys on paha, paha, paha asia.)
Nuo sukkapuikot on inhottavia (niikun muut tuntemukset ei ois), mutta mulla itellä ne ainaki lyhensi kohdunkaulaa jo sellaisenaan.
VastaaPoistaJa heps, sain sen piikin eilen tohon ranteeseen. Kannatti istua kaksi tuntia yöllä päivystyksessä haisevien pultsarien keskellä sillä viime yö oli eka kahteen viikkoon ettei tarvinnut itkua vääntää hermokivun vuoksi. Äsken perkasin vielä laatikollisen mansikoita niinkun ei mtn :D Turruus ei ole kadonnut, mutta suurin terä kivulta ja oon enempi ko tyytyväinen. Kunpa teho vain pysyisi tai ainakin saisin lisäsatseja tarvittaessa. Aikoja ei lääkärille olisi kuitenkaan saanut niin päivystyksestä eivät voineet/raaskineet kääntää pois.
Tänään kävi kaveri esittelemässä kaksi viikkoisen poikansa ja hänellä ei ollut mtn pahaa sanottavaa käynnistyksestä. Vähän luottavaiemmin itsekkin sitä kohti siis. :)
Mä taas epäilen, että mulla ei alakerrassa tapahdu mitään kypsymistä oli tuntemukset mitä tahansa...
PoistaMahtavaa, että sait piikin ja tuntui vielä tehoavan!
Lienevät nuo käynnistyksetkin aina niin yksilöllisiä. Joillain ei meinaa tehota nekään millään, jotkut kauhistelevat supistusten rajuutta ja kipuja ja joillain sitten menee putkeen. Kyllä tässä itsekin edelleen uumoilen, että käynnistyksen suuntaan ollaan menossa.