En ole koskaan ymmärtänyt, miksi ihmiset hymyilevät, kun näkevät toisen raahaamassa painavia matkatavaroita. Nyt en voi ymmärtää, miksi ihmiset hymyilevät, kun näkevät juuri ja juuri eteenpäin pääsevän muumin, joka irvistelee ja ähkii mennessään. Että mikä naurattaa?! Tekis mieli näyttää keskaria.
Täytyy sanoa, että eteneminen on jo kohtuullisen hankalaa. Edelleenkään autoon ei meinaa päästä eikä sieltä pois. Tarpeeksi kun kumartaa, tulee oksennusrefleksi. Jalat eivät turvotukselta meinaa liikkua ja ne sitä paitsi näyttävät aika rivoilta - saan reidet juuri ja juuri ahdettua äitiysfarkkuihin, mutta ne hinkkaavat toisiaan vasten ja ovat ihan järkyttävän paisuneet. Jalkaan mahtuvat enää yhdet kengät: varvastossut.
Oli ihan siistiä käydä lyllertämässä ulkomaailmassa, mutta aivan helvetin vaikeaa se on.
Täytyy sanoa, että eteneminen on jo kohtuullisen hankalaa. Edelleenkään autoon ei meinaa päästä eikä sieltä pois. Tarpeeksi kun kumartaa, tulee oksennusrefleksi. Jalat eivät turvotukselta meinaa liikkua ja ne sitä paitsi näyttävät aika rivoilta - saan reidet juuri ja juuri ahdettua äitiysfarkkuihin, mutta ne hinkkaavat toisiaan vasten ja ovat ihan järkyttävän paisuneet. Jalkaan mahtuvat enää yhdet kengät: varvastossut.
Oli ihan siistiä käydä lyllertämässä ulkomaailmassa, mutta aivan helvetin vaikeaa se on.
Se on joku helvetin luolamies- ja lajinsäilyttämisvaisto, mikä saa ihmiset hymyilemään kuin idiootit paksuna oleville, lääppimään sitä tiellä hetkuvaa mahaa ja lässyttämään kuola valuen vieraillekin vauvoille.
VastaaPoistaMikäs siinä hymyillessä, kun toinen on kuin vankina omassa kropassassaan.
Mä ymmärrän ne "otan osaa" -irvistykset, mutta sellainen lämmin "voi miten söpöä" -hymyily rupeaa korpeamaan. Tästä on söpöys aika kaukana.
PoistaJuu, sitä mäkin ihmettelen! Muutenkin ymmärrän kyllä, sillon vaan, kun olin samassa tilanteessa, oli vielä talvi. Koita siinä sitten etsiä jalkaan sopivia talvikenkiä...
VastaaPoista-Jee-
Joo, mä mietinkin, että nyt pitää kyllä olla kiitollinen siitä, että on sentään kesä - että jotain hyvää tässäkin. Jäis varmaan nämäkin vähät ulkoilut tekemättä, jos olis talviaika, kun ei vaan löytyis kenkiä, jotka menis näihin leipälapioihin.
PoistaOnhan nainen hellyyttävimmillään kun se on syönyt koripallon (tai kuntopallon) ja sen on hankala hengittää ja liikutella raajojaan. Sille täytyy vähintäänkin hymyillä hyväksyvästi, koska se möhnö tarvitsee jokaisen hyväksyntää. Vaihtoehtoisesti vahingoniloa.
VastaaPoistaOnneksi tuo on ohi. Nautin tosin jämäroikkumahani kanssa nykyisin ainoastaan sitä vahingoniloa.
Tässä vaiheessa on jotain erityisen ärsyttävää. Kyllä sitä aiemminkin huomasi, että vatsa kerää katseita, mutta nyt se kerää ihan ehtaa haavi auki -möllötystä. Ja tuota perkuleen autereista hymyilyä. Ei aina jaksa naurattaa, perkules!
Poista