Olen alkanut pelätä öitä ja nukkumaanmenoa. Viime yönä sain unta täydet nolla tuntia. Olin vielä koneella, kun joskus yhdentoista pintaan alkoi tuntua sellaista kipua, että teki vaan mieli päästä mahdollisimman äkkiä makuuasentoon. Alapäähän pisti ja sitten alkoivat tietysti myös supistukset, jotka jatkuivat koko yön. Kaava taas sama: supistusten väli pienimmillään jopa kuusi minuuttia, mutta ei varsinaista säännöllistymistä. Sattui kuitenkin taas sen verran, että mieskin heräsi mun ulinaan ja mietittiin, pitääkö lähteä synnärille. Ei lähdetty, ja puolenpäivän aikaan supistukset sitten hiipuivatkin. Aamupäivällä sain torkuttua pari tuntia ja illalla ehkä toiset pari.
Soitin synnärille, mutta niiden kanta oli se, jota uumoilinkin eli mitään ei ole tehtävissä. Nämä ovat vaan nyt niitä ennakoivia supistuksia ja kurjaahan se on, että äiti on jo valmiiksi väsynyt kun lapsi saapuu maailmaan, mutta sairaalassa ei kuulemma mielellään lähdetä synnytystä edistämään. Panadolia nassuun vaan.
Mä en oikeasti tiedä jaksanko edes seuraavalla kerralla heilua kellon kanssa, kun supistukset iskevät. Ihan turhaa touhua. Synnytän varmaan kotiin.
Soitin synnärille, mutta niiden kanta oli se, jota uumoilinkin eli mitään ei ole tehtävissä. Nämä ovat vaan nyt niitä ennakoivia supistuksia ja kurjaahan se on, että äiti on jo valmiiksi väsynyt kun lapsi saapuu maailmaan, mutta sairaalassa ei kuulemma mielellään lähdetä synnytystä edistämään. Panadolia nassuun vaan.
Mä en oikeasti tiedä jaksanko edes seuraavalla kerralla heilua kellon kanssa, kun supistukset iskevät. Ihan turhaa touhua. Synnytän varmaan kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti