tiistai 26. kesäkuuta 2012

Kun ei vaan riitä

Huh, mikä päivä. Öistä on tullut kamalia. En saa juurikaan nukuttua ja herään tunnin välein nivuskipuun sekä yleensä myös välittömästi supistukseen. Pissattaa muka koko ajan. Viime yönä olo oli neljän jälkeen sellainen, että pakko oli nousta ylös. Mietin siinä suhteellisen epätoivoisena, että helvetti, jos tätä pitää kestää vielä viisikin viikkoa, niin lähtee järki. Sitten tajusin, että varmaan kannattaa alkaa vähän kellotella supistuksia.

On mennyt aika pitkälti koko päivä iloisesti kellon kera. Mieskin heräsi aamulla mun kipu-ulinaan, mutta onnistui vielä nukahtamaan muutamiksi tunneiksi. Sen jälkeen se onkin siivonnut melkein koko päivän. Mä olen koettanut pitää jonkinlaista kirjaa supistuksista, mutta lopputulema on, että ei niistä säännöllisiä saa parhaalla tahdollakaan. Koko ajan niitä on ja parhaimmillaan alle 10 minuutin välein, mutta sitten tulee taas pitempiä taukoja. Olen saanut torkahdeltuakin välillä. Ei varmaan vielä lähdetty synnärille.

Alan kyllä olla nyt niin kypsä tähän oloon, että pareis muksun älytä ruveta tekemään tietä ulospäin. Jäi vissiin kuitenkin kasvo- ja jalkahoidot käymättä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti