Vuoristorataa

Kaiken valvomisen jälkeen viime yönä väsytti. Väsytti melkein 12 tuntia, tosin normaaleilla jaloittelu- ja pissatauoilla. Päivällä alkoi taas ketuttaa sohvalla makaaminen, vaikka edelleen nouseminen ja melkein mikä tahansa puuhailu saa aikaan supistuksia. Tänään supistukset laantuivat äkkiä eivätkä enää tulittaneet sarjassa. Osa supistuksista oli myös selkeästi kivuttomia harkkareita eikä sitä reisiin ja selkään säteilevää kipua ole enää ollut. Enpä silti kehuisi tätä oloa - vatsa on supistelusta tosi hellänä, joten muksunkin myllerrys tuntuu yksinkertaisesti vaan aika pahalta.

Juttelin äidin kanssa, joka kertoi joutuneensa käväisemään sairaalassa meidän molempien mukuloiden odotusaikana supistusten takia. Mua odottaessa äiti oli kuulemma passitettu kolmen, neljän päivän vuodelepoonkin. Kuitenkin oltiin molemmat menty se kaksi viikkoa yli lasketun ajan eikä oltu meinattu tulla millään pihalle. Hel-ve-tin mukava kuulla. Ihan just haluankin, että tätä oloa kestää vielä sen kaksi kuukautta. Mikään ei toisin sanoen tunnu olevan nyt passeli vaihtoehto.

Jos nämä supistukset (ja liitoskivut) jatkuvat, niin taidan ruveta muutaman viikon päästä hyppimään narulla tai vetelemään jotain kotiaerobiciä.

Vähän silti tilanne jännittää, sillä miehellä on vajaan viikon päästä edessä päivystyshukit töissä, mikä tarkoittaa sitä, että jos päätän alkaa jakautua sinä aikana, niin mies ei sitten pääse synnytykseen. Aiemmin mies otti nämä päivystykset siinä tarkoituksessa, että voi muksun tultua ottaa enemmän vapaata ja olla kotona, mutta nyt idea ei ehkä tunnukaan niin loistavalta. Vuoroja ei vaan enää voi vaihtaa. Mutta vaikka vähän jännittääkin, niin toisaalta nyt just tuntuu siltä, että ei tästä hommasta kyllä tule lasta eikä paskaakaan vielä pitkään aikaan.