Steppasin eilen ulkona pariinkin otteeseen, kun tarpeeksi alkoi ketuttaa katsoa samoja seiniä koko ajan. Homma tietysti kostautui ja illalla en meinannut enää päästä liikkumaan ollenkaan. Taitaa taas tulla sohvapäivä.
On tullut kaveerattua ystävämme Googlen kanssa. Tuntuu, että käytännöt, miten perätilan kanssa edetään, vaihtelevat aika iloisesti sairaalasta toiseen. Terveyskirjaston mukaan perätilaan puututaan 35. raskausviikon jälkeen. Kaipa ne sitten neuvolassa kertovat ensi viikolla miten edetä, joten ei kun vaan nyt odotellaan rauhassa. Hah.
Monin paikoin netissä näkee viljeltävän tätä "nyt pitää muistaa nauttia raskaudesta vielä kun voi" -lausahdusta. Mulle ei vaan mene jakeluun miksi raskauden pitää olla jotain, josta on suorastaan pakko nauttia. En ihan hetkeen usko, että tätä tilaa tulee yhtään ikävä jälkeenpäin.
On tullut kaveerattua ystävämme Googlen kanssa. Tuntuu, että käytännöt, miten perätilan kanssa edetään, vaihtelevat aika iloisesti sairaalasta toiseen. Terveyskirjaston mukaan perätilaan puututaan 35. raskausviikon jälkeen. Kaipa ne sitten neuvolassa kertovat ensi viikolla miten edetä, joten ei kun vaan nyt odotellaan rauhassa. Hah.
Monin paikoin netissä näkee viljeltävän tätä "nyt pitää muistaa nauttia raskaudesta vielä kun voi" -lausahdusta. Mulle ei vaan mene jakeluun miksi raskauden pitää olla jotain, josta on suorastaan pakko nauttia. En ihan hetkeen usko, että tätä tilaa tulee yhtään ikävä jälkeenpäin.
Minen ainakaan edes yritä enää nauttia näistä (toivottavasti) viimeisistä tunneista. Ei tämä tästä yhtään mihinkään suuntaan muutu. Ainakaan parempaan.
VastaaPoistaSillai kiva on, että perätilankin kanssa voi elää. :P
Mä en ainakaan nauttinut raskaudesta, enkä vieläkään muistele kaiholla raskausaikoja, vaikka lapsi on jo yli vuoden. Sen verran piinaavaa tuo loppusuora oli. Mutta ilmeisesti valtaosa äideistä on sitä mieltä, että raskaus on elämän parasta aikaa. Ja sitten ollaan välillä kyvyttömiä muistamaan, että näin se ei kaikilla välttämättä mene ihan jo raskausoireiden, pelkojen ja huolien takia. Tai muutenkin: ei kai kaikki ihmiset raskaudesta nauti, vaikka se sujuisikin ihan mallikelpoisesti?
VastaaPoistaTsemppiä loppusuoralle ja toivottavasti tuohon vauvan asentoonkin suhtauduttaisiin vakavasti. Terveydenhuollon kanssa kannattaa kyllä olla tiukkana ja vaatia sairaanhoitajan tapaamista / lääkäriaikaa, jos siltä tuntuu. Tyhmää se on oman huolen takia elää jatkuvassa stressissä ja pelossa - viimeisillä viikoilla stressattavaa riittää kyllä muutenkin.
Mari, kiitos tsempeistä! Mä kerään voimia, että jaksan ensi viikolla alkaa paasata, jos nyt perätila-asia on vielä akuutti eikä siihen meinata puuttua. Voihan tässä vielä toivoa, että muksu älyää itse kääntyä takaisin, mutta ainakin toistaiseksi se on jatkanut istuskelua.
VastaaPoistaTämä nauttiminenkin on yksi sellaisista asioista, joka ei vaan mene pienen ihmisen tajuntaan. En mä ainakaan koe, että tämä vatsassa myllertävä lapsi olisi mulle jotenkin vähemmän tärkeä, että rakastaisin sitä vähemmän tai että olisin edes huonompi äiti sen takia, että se tällä(kin) hetkellä aiheuttaa mulle veemäisen olon ja sanon sen ääneen.
Paasaa muuten ja kunnolla! Vielä sektion esikäynnillä tänään oli kätilö sitä mieltä, että varmasti on lapsi kääntynyt, kun ei hän sen päätä missään tunne. Jankkasi vielä lääkärillekin, että äiti ei usko, että se on kääntynyt. Ultra paljasti MINUN olevan oikeassa.
VastaaPoistaEttä jee. Pääasia edelleen lienee, että se siellä mahassa on.
Aivan kertakaikkisen uskomatonta! Mä en käsitä tuota käsikopelohommaa, miksei voida vaan ultrata ja selvittää hommaa kertalaakista? Joo, se maksaa, mutta niin ne varmasti maksavat kiireelliset sektiotkin, kun perätila tulee yllärinä synnytyksen yhteydessä. Mä en tajua.
Poista