Beibi myllertää ihan yhtä paljon kuin ennenkin ja vatsanahka kupruilee liikkeiden voimasta. Liikkeet tuntuvat (ja näkyvät) minusta enemmän nyt vasemmalla ja alhaalla kuin aiemmin. En minä osaa 100 % varmasti sanoa miten päin tuo kaveri tuolla on, mutta nyt on oikeasti paha epäilys, että pää on oikealla puolella ylhäällä. Ahdistaa ihan kiitettävästi jo senkin takia, että tämä "meidän järjestelmämme on niin hyvä" enkä kamalasti luota paikalliseen neuvolahenkilökuntaan. Omaa terkkaria kohtaan on vielä jonkunlainen luottamuksen tapainen (tällaisessa asiassa voisin siihen ehkä suuntaa-antavasti luottaa ja edes kuunnella neuvot), mutta hänkin on lomalla ja seuraava neuvolakäynti on diipadaapa-hyväjärjestelmä-terkkarille. En luota siihen tyyppiin tippaakaan.
[Aion kyllä olla yhteydessä suoraan synnytyspolille, mutta pitää kerätä voimia, sillä pelkään, että sieltä vastaa joku lässyttäjä, joka käskee vaan "odotella rauhassa" tms.]
[Aion kyllä olla yhteydessä suoraan synnytyspolille, mutta pitää kerätä voimia, sillä pelkään, että sieltä vastaa joku lässyttäjä, joka käskee vaan "odotella rauhassa" tms.]
Voi vee, että alan olla loppu tähän oloon, tähän stressaamiseen ja miettimiseen milloin tuo tuolta pulpahtaa ja jos pulpahtaa, niin tuleeko sieltä nyt sitten rytinällä joku jalka tai napanuora ja pitääkö lähteä jollain piipaakyydillä tuota tunnin matkaa synnärille. Tää on niin eka ja vika kerta kun teen mitään tällaista.
Miehenkin päivystysvuorot ovat ovella. Tosin tällä hetkellä tuntuu siltä, että ihan sama tuleeko se mukaan mihinkään synnytykseen vai ei - ei siitä tähänkään asti ole mitään tukea ollut.
Huomasinpa muuten tässä samalla, että beibillä on ihan karseita vaatteita. Koetin repiä kaapista jonkinlaiset kuteet, joissa beibin voisi tuoda laitokselta kotiin - onpahan sillisalaatti. Mulla on ollut se kanta, että ei nyt ole maailman vakavin asia millaisiin kuteisiin tuollaisen alimittaisen puklailevan ja paskovan pötkelön tunkee, mutta kyllähän se lapsi tulee näyttämään ihan joltain huutolaiselta tätä menoa.
Miehenkin päivystysvuorot ovat ovella. Tosin tällä hetkellä tuntuu siltä, että ihan sama tuleeko se mukaan mihinkään synnytykseen vai ei - ei siitä tähänkään asti ole mitään tukea ollut.
Huomasinpa muuten tässä samalla, että beibillä on ihan karseita vaatteita. Koetin repiä kaapista jonkinlaiset kuteet, joissa beibin voisi tuoda laitokselta kotiin - onpahan sillisalaatti. Mulla on ollut se kanta, että ei nyt ole maailman vakavin asia millaisiin kuteisiin tuollaisen alimittaisen puklailevan ja paskovan pötkelön tunkee, mutta kyllähän se lapsi tulee näyttämään ihan joltain huutolaiselta tätä menoa.
Tarkemmin ajateltuna pitää varmaan miettiä tuota luottamusta uusiksi. Viime käynnillä terkkarin sanat menivät jotakuinkin näin: "Kyllä se pää on nyt tukevasti siellä lantiossa jo. Tuskin rupeaa enää mihinkään kääntymään."
VastaaPoista[Ja okei, ilmeisesti näitä asioita ei vaan voi ennustaa vaan joskus ne mukelot kääntyvät vielä juuri ennen h-hetkeäkin, mutta kun ehdittiin jo vähän kasvanut sf-mittakin pistää sen piikkiin, että se pää on nyt niin syvällä siellä lantiossa.]
Nimenomaan tuo kamala luottamuspula kaikkea hoitohenkilökuntaa kohtaan on perseestä. En minä niihin luota, kun mitään ei voi suoraan sanoa, lässytetään ja kohdellaan kuin idioottia. Kai se on sitä ihanaa valtaa, jota saa nauttia toisen epävarmuuden ja hädänkin edessä.
VastaaPoistaToki ymmärrän, että on asioita, joihin ei voi vaikuttaa (mun mielestä tämä oma perse-edellä-maailmalle lapseni olisi voitu yrittää kääntää monta viikkoa aikaisemmin, ennen epäonnistumista) ja epävarmuuteen on toki totuteltava, mutta sitä en kertakaikkiaan siedä, että naiseen suhtaudutaan ylimielisesti. Ei minulle tarvitse kertoa, että imetys on hyvä asia, mutta muutamia muita asioita olisi voinut avata.
Mullekin on hoettu useampaan otteeseen tuota "tuskin enää kääntyy, pää on kivasti lantiossa" -mantraa. Ja jälleen - ei ole kyse eksaktista tieteestä (stanan käsikopelot ja sf-mitat - hohhoijaa), mutta jos näin ei tosiaankaan ole, miksi esittää epävarmoja asioita varmoina.
Meidänkin pikkuruiset vaatteet on jokseenkin karseita enkä ymmärrä, miten se lapsi niihin puetaan. Mä en myöskään suostu laittamaan lastani karseiisiin ai laav daddy-systeemeihin. Samapa tuo, kunhan sen penskan saa hengissä kotiin.