Käyrillä

No niin, nyt on sitten käyty käyrillä keskussairaalassa. Kivut yltyivät ja supistuksia tuli jatkuvasti levossakin, joten katsoin parhaimmaksi hinautua päivystykseen. Eihän täällä meillä voitu asialle mitään tehdä, joten oman kylän päivystyksestä saatiin n. neljän tunnin jälkeen lähete keskussairaalaan. Kaikki oli ok, paikat kiinni ja kaula normaalin pituinen sekä vauvan sydänäänet selkeitä, joten pääsimme kotiin joskus kymmenen jälkeen illalla. Kaiken kaikkiaan reissussa vei kahdeksan tuntia.

En ole pitänyt itseäni mitenkään kipuherkkänä tyyppinä, mutta piti tirauttaa pienet itkutkin oman kylän päivystyksessä, kun koin ns. koppakuoriainen katollaan -tunteen. En nimittäin meinannut päästä lääkärin tutkimuspöydältä enää ylös supistuksen aikana ja kun väkisin tuuppasin itseni lattialle, tuli sellainen kipuaalto, että meinasi jalat lähteä alta. Säikäytti. Ensiavun sängyssä maatessa vilisti kyllä jo aika hurjia ajatuksia mielessä. Samoin vähän säpsäytti, kun keskussairaalan päivystykseen mentäessä vastaanottava hoitaja totesi mun lähetteen nähdessään, että menkää kuulkaa nyt suoraan sinne synnytysvastaanottoon, kun sulla on noita viikkoja noin paljon jo. Ihan normaalikäytäntö, mutta hurjalta tuntui. Tulipa nyt tsekattua synnärikin. ;)

Mä aloin eilen yhtäkkiä tuntea mojovia potkuja ylävatsalla, kun aiemmin olin tuntenut potkut vaan tuolla alhaalla. Painon tunne lisääntyi myös, ja mun epäilys onkin, että vauva kääntyi eilisen aikana raivotarjontaan - lääkäri totesikin myöhemmin tuon raivotarjonnan. Lääkäri oli myös sitä mieltä, että osa noista kivuista, jotka liitin supistuksiin saattoivat olla perua kohdunkannattimista eli kun tuota kannatinkipua on jatkunut jo jonkin aikaa, niin nuo tiheät supistukset sitten vaan antoivat sille lisäpontta. Sain kuitenkin kehotuksen hakeutua uudelleen tutkittavaksi, jos moisia supistuksia tulee vielä. Ja tietty nyt pitää ottaa rauhallisesti ja vetää särkylääkettä.