Epäreilua?

Olen käsittänyt, että joitain ihmisiä ärsyttää raskausoireista valittaminen tai raskausajan mahdollisista negatiivisista tuntemuksista kertominen (tai ylipäänsä tuntemuksista kertominen realistisesti), koska on olemassa ihmisiä, jotka eivät toiveista ja yrityksistä huolimatta saa lasta. Ymmärrän, että lapsettomuus on tavattoman vaikea asia niille, jotka siitä kärsivät, mutta pidän silti oikeuden tuntea juuri niin kuin tunnen. Itselläkin oli vaikeaa kertoa tästä raskaudesta yhdelle ystävälle, jonka tiedän käyneen läpi lapsettomuushoitoja. En sitten kuitenkaan lähtenyt salaamaan asiaa tarpeettomasti, koska se vasta typerää olisikin ollut.

Meillähän tämä raskaus tärppäsi ehkä vähän yllättävänkin nopeasti. Olen popsinut pillereitä 18-vuotiaasta lähtien muutamien vuosien taukoa lukuunottamatta, en ole enää ihan nuori ja siitä huolimatta pamahdin paksuksi lähes heti ehkäisyn lopettamisen jälkeen. Mieskin on monta kertaa sanonut, kuinka hän oli varautunut paljon pitempään odotteluun eikä osannut oikein edes odottaa, että tikku näyttää kahta viivaa suurinpiirtein pelkästä ajatuksesta. Vaikka osasin vähän aavistella, että raskaus saattaa pamahtaa kehiin aika nopeastikin, niin silti olin kieltämättä aika järkyttynyt. Nytkö jo?! Asian järkyttävyyttä lisäsi ehkä myös se fakta, että olin suopunut ajatukseen lapsesta aika hiljattain enkä todellakaan harkinnutkaan lasta ikinä ennen.