Tilannekatsaus

Käväisin viikonloppuna harrastamassa elukan kanssa. Etukäteen jännäsin miten pääsen liikkumaan liitoskipuineni, mutta viikonloppu menikin ihan mainiosti. Ehkä en vielä invalidisoitunutkaan.

Vanhat tuttavat olivat ensin arvuutelleet minut nähtyään, olenko lihonut vai olenko kenties pieniin päin. Sitten yksi rohkaistui asiasta kysymään - muut olivat pohtineet, ettei asiaa uskalla ottaa puheeksi, jos tosiaan olenkin vain paisunut. Ihan hyvä, että asia on nyt tiedossa, niin ei tarvitse enää kenenkään spekuloida. :) Itseä vaan ihmetyttää miten joku voisi muka lihoa niin, että ainoastaan vatsa paisuu pinkeäksi palloksi ja tissit turpoavat, mutta onpa sitäkin kroppatyyppiä, joka pullahtaa ensimmäisenä vatsan seudulta. Itselle tulee ihrat aina ensimmäisenä takapuoleen ja jalkoihin, joten aika huisaa, jos muutkin ovat miettineet olenko vain paisunut muodottomaksi...

Huomenna onkin sitten vuorossa sokerirasitus. Olen ollut joskus laktoosikokeessa, jossa otettiin myös verinäytteitä tietyin väliajoin, ja muistan edelleen kuinka epämiellyttävää verinäytteen otto oli varsinkin viimeisellä kerralla. Nuorempana olen ollut suorastaan verikoekammoinen enkä edelleenkään verikokeita mitenkään rakasta, mutta sisulla vedän ne läpi. Huominen siis jännittää ihan jonkun verran. Jännittää myös kokeen tulos ja sen saa tietää neuvolakäynnillä keskiviikkona.

Mulla ei ole vielä muuten mittailtu mitään kohdunpohjakorkeuksia enkä edes tiedä mitä sillä luvulla tehdään. En ole myöskään vielä nähnyt vilaustakaan lääkäristä yhdelläkään neuvolakäynnillä tai normiultrissa, mutta se lienee normaalia (?). Lääkärin vastaanotolla olen käynyt ainoastaan yksityisellä, kun halusimme käydä alkuraskauden ultrassa.