Kylpyläreissu onnellisesti takana. Eikä ollut niin paha rasti kuin kuvittelin. =) Enhän mä ihan taatusti mikään kylpylän ruusunen ollut suonitisseineni, mutta varmaan suurin osa on raskaana olevia naisia nähnyt ennenkin enkä jaksanut sitten enää miettiä millaiselta sotanorsulta näytän. Vähän yllärinä tuli, että uinti sattui mua alavatsaan niin että ei sitä hirveästi voinut edes tehdä. Samoin jalkaterät kramppasivat niin paljon, että potkiminen oli aika tuskaa (tähän osasyynä ovat varmasti myös mun vaivaisenluut, joiden takia uiminen on krampannut jalkateriä jo ennen raskautta). Keskityin siis pääasiassa lillumiseen.
Tänään olisi fysioterapeutin perhevalmennus. Arvon vieläkin menenkö sinne. Toisaalta nyt on näitä vaivoja ollut siihen malliin, että fysioterapeutilta ehkä voisi saada hyviä vinkkejä, mutta toisaalta kelaan onko siellä ainoastaan jotain lantionpohjalihasjuttuja ja "näin kehosi muuttuu raskauden aikana" -jaarituksia. Ja jos siellä on jotain ryhmäkeskusteluja tai muita huuhaahommia, niin...ei.
Kotimatkalla kylpylästä tuli muuten aika hyvä fiilis. Kyllä sitä saa loppupelistä olla aika kiitollinen ja onnellinen kaikesta. [Mutta ei huolta, en tule muistamaan tätä kiitollisuutta siinä vaiheessa kun seuraava ketutus iskee.]
Tänään olisi fysioterapeutin perhevalmennus. Arvon vieläkin menenkö sinne. Toisaalta nyt on näitä vaivoja ollut siihen malliin, että fysioterapeutilta ehkä voisi saada hyviä vinkkejä, mutta toisaalta kelaan onko siellä ainoastaan jotain lantionpohjalihasjuttuja ja "näin kehosi muuttuu raskauden aikana" -jaarituksia. Ja jos siellä on jotain ryhmäkeskusteluja tai muita huuhaahommia, niin...ei.
Kotimatkalla kylpylästä tuli muuten aika hyvä fiilis. Kyllä sitä saa loppupelistä olla aika kiitollinen ja onnellinen kaikesta. [Mutta ei huolta, en tule muistamaan tätä kiitollisuutta siinä vaiheessa kun seuraava ketutus iskee.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti