Jiihaa! Tänään on ihan superhyvä päivä! Selvisin sokerirasituksesta puhtain paperein ja varsin hyvin arvoin. Verenpaineet olivat kohdallaan, kohdunpohjankorkeus käyrällä, painoa tullut maltillisesti ja hemoglobiinikin 125 (alkuarvo 147). Terkkari sanoi, että voisin ihan varmuuden vuoksi syödä vähän lisärautaa. Kakrun sydänäänet kuuluivat selvinä (meillä ei jostain syystä mitata niitä sen ihmeemmin, todetaan vaan että siellä se sydän sykkii) ja potkujakin tuli. Ainoastaan harjoitussupistusten ja liitoskipujen takia sain käskyn alkaa höllätä tahtia: sain supistuksia jo pelkästään tutkimussängylle kapuamisesta. Terkkari ohjeisti, että jos supistukset jostain syystä yltyvät tai muuttuvat kivuliaiksi, niin se on sitten tervemenoa ensiapuun. En mä nyt kuitenkaan ota aiheesta stressiä.
Mua ei nyt sinällään jaksa nuo arvot sen ihmeemmin kiinnostaa: jos ne ovat terkkarin mielestä ok, niin hyvä. En yleensä ole edes vilkuillut neuvolakorttia käynnin jälkeen. Nyt vaan etenkin tuo sokerirasituksen tulos oli ihan mahdoton helpotus - mä voin jatkaa pullahiireilyä! En oikeasti tiedä miten olisin selvinnut verensokerin mittauksista itse kotona.
Mua ei nyt sinällään jaksa nuo arvot sen ihmeemmin kiinnostaa: jos ne ovat terkkarin mielestä ok, niin hyvä. En yleensä ole edes vilkuillut neuvolakorttia käynnin jälkeen. Nyt vaan etenkin tuo sokerirasituksen tulos oli ihan mahdoton helpotus - mä voin jatkaa pullahiireilyä! En oikeasti tiedä miten olisin selvinnut verensokerin mittauksista itse kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti