Huono päivä

Tämä päivä on ollut sanalla sanoen huono. Viikonlopun nivuskipuilun jälkeen myös heräsin nivuskipuihin (niiden normaalien vessakäyntien ja asennonvaihtoherätysten jälkeen) enkä saanut enää nukuttua missään asennossa. Olo oli tukala ja kivulias heti aamusta. Tuli kiukuteltua miehellekin. Teki mieli vaan itkeä, ja liikkuminen oli yhtä vaivalloista vaappumista. Kävin silti vähän kävelemässä.

Aamuun kuului myös toisen isovanhemman soitto, ja myöhemmin päivällä myös isäni soitti. Luulin, että on kyse taas jostain "hätätapauksesta" ja vastasin, vaikka olin päättänyt etten ole heidän kanssaan nyt missään tekemissä. En edes tiedä miten kuvailisin näitä asioita ja suhteita... Sen tiedän, että mitta on täynnä, mutta mietin silti, olenko sittenkin vain puhdas kusipää. Mutta ei, järki sanoo, että se on sitä kiltin tytön syndroomaa.

Olin jo ennen puheluja valmiiksi itkuinen ja kärttyinen ja meinasin laukoa, että lopettakaa se ahdistelu, mä olen raskaana enkä jaksa teitä juuri nyt, mutta pidin kielenkantani kurissa. Ei ole mitään syytä kertoa, että meille tulee lapsi. En edes halua lasta keskelle tuollaista härdelliä vaan tahdon pitää lapsen erossa kaikesta, mihin sillä ei ole osaa eikä arpaa.

Olen muuten nyt diagnosoinut nämä nivuskivut kohdun kannatinhermokivuiksi (google on ystäväni). Alavatsakivut taas lienevät perinteisiä liitoskipuja. Kummallekaan vaivalle ei oikein voi tehdä mitään - muuta kuin ehkä toivoa, että häviävät itsestään.