Kroppa sanoo poks

Onpas taas voittajafiilis. Piti hoidella asioita ja käydä mm. Kelassa viemässä äitiys- ja vanhempainrahahakemuksen liitetodistus. En ollut päässyt edes kilometriä kodista, kun alavatsakrampit ja nivuskivut alkoivat. Teki mieli pillahtaa itkuun, käveleminen oli ihan tuskaa. Vauhdin hidastaminen auttoi vähän, mutta välillä mietin, että en pääse edes perille sovittuun tapaamiseen. Istuminen auttoi, mutta sitten kun piti taas lähteä liikkeelle, kivut palasivat. 

Kaiken lisäksi huomasin, että olin onnistunut jättämään paperinivaskastani juuri sen Kelaan tarvittavan todistuksen kotiin, vaikka aamulla latasin kassin täyteen erilaisia kansioita ja asiakirjoja ja juuri tuo todistus oli se tärkein (paperit olivat kansioissaan ja kansiot pinossa kaapissa, joten ainoa homma oli napata kansiot messiin, mutta eikös yksi kansioista ollut onnistunut liukumaan kaapin perukoille). Saivat varmasti "kylillä" jutun juurta, sillä niissä kivuissa ja turhautuneena päästelin kyllä reteästi muutamatkin ärräpäät. Loppujen lopuksi asioita hoidettuani sain tutulta kyydin kotiin - en kyllä edes tiedä miten olisin enää päässyt kävelemään kolmen kilometrin kotimatkan.

Nytkö (25+5) tässä sitten meni liikuntakyky lopullisesti ennen poksahdusta? Ei jumaliste.