Mitä jos?

Asuntoasia käy mielessä vähän väliä. Arveluttaa, jos joudumme tästä johonkin kaameaan kaupungin vuokrakerrostaloon. En ole mikään sisustusfanaatikko enkä vaadi mitään luksusoloja, mutta jotenkin tuntuu, että kun opiskelijaluukkuelämää kesti sinne vajaa 3-kymppiseksi ja senkin jälkeen tuli asuttua ensin vuokrayksiössä ja sitten melko vaatimattomassa kaksiossa (minikylppäri, ei astianpesukonetta, ei saunaa, edelleen samat vanhat opiskeluajan huonekalut, ei parveketta), niin ei nappaisi mikään rähjäinen kerrostalokämppä jollain levottomalla alueella. Täytyy toivoa, että onnistutaan löytämään joku säällinen vuokra-asunto. Vauvan kanssa ja täällä landella kodin viihtyisyys saattaa nousta arvoon arvaamattomaan, sillä täällä ei ole järin hirveästi paikkoja minne mennä tai missä käydä. Kotona tulee siis edelleen vietettyä aikaa paljon (liikaa).

Unettomuuden lisäksi lapsiperhe-elämässä pelottaa ne pirun rutiinit. Lapsella tulee ne olla, se on selvää, mutta miten mä kestän sellaista tappavaa rutiininomaista arkea? Meillä mies pystyy menemään nukkumaan vaikka suoraan iltavuorosta eikä se tarvitse mitään omia rauhoittumisaikoja saatikka sitten jotain itsensä hemmotteluhetkiä, mutta jos mun päivä on ollut vaikka pelkkää duunia ja rutiinia, niin mun pitää repiä se piriste elämään vaikka sitten valvomalla nettimaailmassa. Jos yritän ajoissa nukkumaan, saatan nukkua pari tuntia ja valvoa sitten tuntitolkulla keskellä yötä.