Tiistain jälkitarkastuksessa nuori ja trendikäs lääkäri puheli, kuinka mun pitää jutella neuvolassakin synnytyksestä, jos se vaan yhtään alkaa vaivata mieltä. Ilmeisen vakavasti täällä näemmä suhtaudutaan noihin synnytystraumoihin. Jotain hyvää.
Jälkivuotoa on edelleen vähän - se jo näytti loppuvan tuossa neljän viikon tietämillä, mutta alkoi uudelleen päivän tai parin jälkeen. Nyt lekuri antoi ohjeeksi, että jos vuoto vielä näyttää runsastuvan, niin yhteyttä sitten vaan terveydenhuoltoon.
Olin kuulemma palautunut hyvin, kun painokin oli painunut takaisin alun lukemiin. Itse alan nyt olla vähän kärsimätön, sillä musta tuntuu, että näennäinen palautuminen kyllä tapahtui nopeasti mutta onkin sen jälkeen tyssännyt tyystin. Mulla on edelleen se pieni kessi, jonka luulin vielä jatkavan vetäytymistä. Kessi töröttää jotenkin hassusti tuossa arven yläpuolella ja toivon todella, että pääsen siitä eroon.
Kuten nyt tapana on, niin juteltiin jälkitarkastuksessa myös ehkäisystä. Mä olin tosiaan päättänyt joskus aiemmin, että kierukkaa vaan kehiin. Vähän samalla tavalla päätin myös, kun aloimme miehen kanssa seurustella reilu kolme vuotta sitten - tulin gyneltä ulos minipillerireseptin kanssa, kun en pystynytkään h-hetkellä sanomaan ettenkö haluaisi lasta muutaman vuoden sisällä. Tällä kertaa sanoin jo suoraan, että vauvakuume on sitä luokkaa, että pillerit on varmaan oikea ratkaisu just nyt.
Kyselin sektion jälkeisestä varoajasta uuden raskauden suhteen. Kuulemma vuosi olisi hyvä pitää väliä ennen kuin tiineytyy uudelleen. Varsinaisesti mulla ei ole kyllä aikeita saattaa itseäni uudelleen raskaaksi, mutta jännästipä vaan aihe kiinnosti... Pelottavaa. Nyt vois olla hyvä muistaa miltä tuntui olla raskaana viimeisen kolmanneksen aikana, mutta mä en oikeasti muista. Mä en pysty yhtään samaistumaan niihin kipuihin, jotka saivat mut välillä melkein toivomaan, että joku tulis ja lopettais siihen paikkaan.
mullakin on kummallakin kerralla käynyt tolleen, että jälkivuoto on tauonnut (noin viikolla 5) ja sitten jatkunut, ihan silleen runsaamminkin plöräyksin jonnekin 2kk paikkeille saakka. siis kauemmin kuin "oppikirjoissa" mutta joskus guugletin niin on kai varsin yleistä.
VastaaPoistaesikoisesta mun pieni kessi hävisi noin 6kk synnytyksestä, kun vatsalihasten välinen rako umpeutui. jos liian aikaisin alkaa tehdä vatsalihasliikkeitä (siis ennenku se rako sulkeutuu, sitä voi ite kokeilla) niin voi jäädä pysyvä pömppä :O näin sanoi meille äiti-lapsijumpan vetäjä, joka oli myös fyssari ja kouluttanut neuvolalääkäreitä ko. asiassa (ja 3 lapsen äiti).
musta ei oo ainakaan apua tohon viimeisen kolmanneksen kauheuteen, kun mulla se on ollut tään raskauden parasta aikaa :D mut ainahan sä voit lukea noita omia postauksiasi ;) toisaalta, melko lyhyt aika ihmisen elämässä, mietin mäkin viime yönä kun piti pyytää miestä kääntämään mut toiselle kyljelle kuin jotain jenkki-yyber-läskiä...
Joo, mä oon myös kuullut tuon, ettei kande kiirehtiä vatsalihasliikkeiden kanssa. Mä en vaan vielä edes tunne mitään rakoa, tunnen vaan höttöä. ;)
PoistaTäytyy tankata ahkerasti näitä omia kirjoituksia viimeistään vuoden päästä. :P
Mä kans olin lopettamassa lisääntymisen esikoiseen. Kun sektion tehnyt lääkäri kävi kierrolla osastolle päästyäni, hän varoitteli, että minun tapauksessani pitää odottaa 1,5 vuotta ennen uutta raskautta. Naureskelin tälle, ja sanoin, ettei mitään pelkoa, että mua siellä näkyy enää.
VastaaPoistaOlisko tyttö ollut 3 kk kun aloin miettiä asiaa ihan erilailla. Kysyin neuvolalääkäriltäkin tuosta 1,5 vuodesta ja hän oli sitä mieltä, ettei ihminen raskaudu, ellei kohtu ole jo tervehtynyt. Eli ei tarvii odottaa.
No, odottelin silti. Vähän. Nyt tyttö on 1 v 7 kk ja mä oon viidennellä kuulla raskaana. Eka raskaus oli helvettiä kaikkine vaivoineen ja tää toinen on ollut vielä kamalampaa. Oonkin jo märissy tutuille, että jos koskaan alan jutella kolmannesta lapsesta, niin please kill me!
On tää paskaa, mut mitäpä me ultimatemutsit ei kestettäis lastemme tähden? :D Ja ihan itsekkäistä vauvantuoksusista syistä tää lapsi laitettiin alulle, mut onhan se nyt oikeesti kiva, että toi esikko saa kohtalontoverin. On sitte joku, joka tosiaan ymmärtää miten tyhmä äiti oikeesti on ja miten muut kyllä aina, mutta me ei sitte koskaan...
- Piia
Mä en älynnyt kysyä noiden repeämien vaikutuksesta, mutta toisaalta tää lääkäri oli muutenkin aika huolettoman oloinen. Sanoi, että kohdulla kestää keskimäärin 4-6 kk parantua. Totes myös, että jos nyt sattuisin tulemaan raskaaksi ennen sitä vuoden rajaa, niin raskautta vaan seurattaisiin tarkemmin.
PoistaSisarus voi kyllä olla parasta mitä on (olen itse tosi läheinen oman siskoni kanssa), mutta toisaalta kai noista muksuista voi yksinäänkin saada yhteiskuntakelpoisen.
Tsemppiä ja voimia raskausaikaan! Jospa ne vaivat siitä vaikka loppua kohti vähän helpottavat..? Aika huisaa, miten luonto pistää lisääntymään, vaikka se niin rankkaa puuhaa onkin. ;)
Ahaa, se varoaika on siis vuoden! Minä kun en moista infoa ole saanut mistään ja meillä kun olisi suunnitelmissa puskea tavoitellut 2kpl kersoja yhtä soittoa, että minäkin pääsisin vielä joskus työmaailmaan.
VastaaPoistaKyllä se pömppä pikkuhiljaa katoaa, mulla on nyt 3kk puoliintumisesta ja aina välillä tulee ihana ahaa- fiilis kun maha näyttää koko ajan enemmän hakevan sitä normaalia olomuotoaan. Mullakin pullotti arven alapuolelta ihmeellisesti tuo maha ja epäilin jo ettei jotkin kohdat olleet ihan paikoillaan, mutta niin se vaan siitä alkoikin palautua.
Joo, kuten todettua näissä muissakin kommenteissa, niin mä luulen, että varoajat vaihtelevat tapauksesta ja lekurista riippuen.
PoistaMä oikeasti toivon, että tää pömppis katoaa, koska nyt mä näytän siltä kuin olisin alkuvaiheessa raskaana.
Mulla on pystyviilto ja maharöllykkä näyttää ihan perseeltä. Kovin hehkeää eikä tee mieli juuri peiliin katsoa. Muuten kun raskausarpia ja mahan rumuutta katsellen. Aloitin viime viikolla kuntopyöräilyn iltapuhteena ja paino on taas laskusuunnassa (ja saa siinä pysyäkkin). Mutta sitä rakoa minä en enää tunne, tiedä voiko se sitten mennä 5 viikossa umpeen. Muuten röllykkä on ihan kamala vaikka jatkaa vetäytymistä vieläkin.. En muista edelliskerrasta missä vaiheessa maha alkoi näyttää omalta, nyt on alavatsalla sellainen eriparipakarainen takamus :DD ja en suostu uimahalliin ennen kuin se alkaa tasoittua!
VastaaPoistaKyllä tässä nyt taas pari vuotta on pakko odottaa juurikin odotusajan hirveydestä johtuen. Jännää kyllä miten niihin kipuihin ei osaa enää palata. Paitsi katetroinnin aiheuttamaan tuskaan.. Jälkivuoto loppui näköjään toissapäivänä, saa nähdä jatkuuko vielä.
Mulla on takana nyt kaksi sektiota (hätä ja suunniteltu, väli 2v) ja leikanneen lääkärin mukaan kohtu kestää vielä raskauksia. Ensimmäisen sektion jälkeen sanottiin minimiajaksi 3kk, mieluiten 6kk. Vaihtelevat nämäkin viisaat neuvot näköjään ympäri suomen.
Hei mahtavaa, jollain muullakin on mahaperse! Siis kaukaa tarkasteltuna perse, läheltä valtavan suuri, vähän kiemurainen tuhatjalkainen.
PoistaOlen varovaisesti harkinnut jos menisi uimahalliin ihan vaan pelottelumielessä, vaikka teinien jumppatuntiaikaan. "Tämmönen tulee jos ei ymmärrä ehkäisyn päälle.."
Jännää tosiaan miten neuvot vaihtelee, mä en oo saanu niitä lainkaan. :P
Ne neuvot vaihtelee kuulemma sen leikkauksen yksityiskohtien mukaan. Mulla kun kiireellisessä sektiossa tehtiin kunnolla damagee, niin siks noin pitkä toipumisaika. Sanoi lääkäri.
VastaaPoista- Piia
Minun mielestä se ohje on aiemmin ollut, että 6 kk pitäisi odottaa ennen uutta raskautta, mutta nykyään sanovat, että n. 2 v (tai vähintään 1,5 v) pitäisi olla väliä ennen seuraavaa synnytystä. Näin mullekin vuosi sitten kättärillä todettiin. Itse kävin muuten jo siellä sairaalassa jonkilaisen palautekeskustelun leikanneen lääkärin kanssa ja se oli oikein hyvä. Sitä ennen olin ehtinyt jutella kokemuksista jo kätilön kanssa ja silloin olin vielä ihan, että hyvin meni, mutta sen jälkeen tulikin mieleen yhtä sun toista kysyttävää (esim miksi tehtiin sektio, miksei synnytystä käynnistetty aiemmin yms), joten keskustelu oli ihan paikallaan. Pahimmat hampaankolot jäikin sairaalaan.
VastaaPoistaMitä röllykkämahaan tulee, multa se ei TOD ole hävinnyt mihinkään. Ihan hirveä kessi! Ja uskallan sanoa, ettei mulla pahemmin ollut mahaa ennen raskautta, mutta nyt pahoin pelkään, että tämä tuli jäädäkseen. Ellei käväise Nordströmillä. ;)
Ja jos nyt vielä avaudun kaikista verisistä yksityiskohdista, mulla jonkinlaista jälkivuotoa kesti lähemmäs 12 vk! Kävin jo yksityiselläkin kysymässä missä vika, mutta vakuttelivat, että kaikki ok ja pitäisi olla loppumaan päin. No kyllä se sitten lopulta loppui.
Mutta ei siis muuta kuin uutta putkeen! ;)
Mä olisin ihan valmis, mutta tuo mies ei oikein lämpene...
Mäkin juttelin sairaalassa leikanneen lääkärin kanssa. Se oli ihan valaiseva tuokio.
PoistaMuakin alkaa pelottaa, ettei tuo maha häviä mihinkään. Se ei nimittäin ole viikkoihin muuttunut lainkaan, ja näytän siltä kuin olisin alkuvaiheessa raskaana. En kuitenkaan tunne sitä paljon puhuttua rakoa. En tiedä, ehkä nyt pitää vaan lopettaa herkuttelu ja koettaa jotain tiukkaa linjaa, jos se vaikka tehoais...
Oho, aika pitkä jälkivuoto... Jotenkin hassua, että jälkivuodonkin kohdalla useimmin näkee mainintaa muutamasta viikosta ja sitten just joku 12 viikkoakin voi olla normaali. Itse toki ehtii jo maalailla vaikka mitä piruja seinille, kun ei tiedä missä mennään.
No minäkin ehdin maalailla piruja seinille, koska olo oli jotenkin kehno ekoina kuukausina. Siis fyysisesti. Usein oli hiukan heikko tai etova olo ja tosiaan oli jälkivuotoa. Se tosin oli tosi pientä, mutta vuotoa kuitenkin. Yksityisellä lääkäri ultrasi ja ei oikeastaan edes löytänyt mistä se voi enää vuotaa. Välillä mietin, että toivottavasti sinne ei jäänyt mitään probleemaa, mikä vaikeuttais mahdollista uutta raskautta...
VastaaPoistaToivotaan, ettei jäänyt probleemaa! Ehkä sulla nyt vaan jostain syystä kesti pitkään se vuoto ilman että kropassa oli sinällään mitään vikaa.
PoistaSaapa nyt nähdä miten pitkään tämä oma vuoto kestää, vieläkin tulee tavaraa... Jotenkin en ole yhtään yllättynyt, mulla kun nuo minipilleritkin aiheuttavat lähes non-stop menkat, joten toi vuoto on tuttu juttu.