Koska pää on tuntunut tänään jo vähän selväjärkisemmältä ja poikanenkin vaan hymyili sekä inahteli tyytyväisenä, päätin vihdoin testata Manducan kunnolla. Pientä hienosäätöä vielä jäi, mutta sain kuin sainkin henkselit ristissä -systeemin jonkunlaiseen toimintakuntoon.
Välillä voi siis myös onnistua, jos oikein hyvä tuuri käy. Nyt meillä aletaan kantaa ja mä saan kädet (katsotaan vaan, niin seuraava postaus on aiheesta "vauva ei viihdy kantovälineessä").
Osaa se paljonkin :). Tämä äitiys on kyllä yhtä tunteiden aallokkoa sekä yritystä ja erehdystä!
VastaaPoistaÄlä muuta virka!
PoistaMä niin tiedän miltä susta tuntuu. Mut toi kuuden viikon ikä on itkuikä ja menee ohi. Voisko turvaverkko auttaa niissä nimiäisjärjestelyissä? Vaikeinta mun mielestä oli se, että koin esikoisen kanssa et miten muut jaksaa kaiken ja osaa kaiken paremmin. Mut niillä oli helpot vauvat eli mikä siinä jaksaessa. Nyt tiedän millaista on vähemmän vaativan vauvan kanssa ja silti jouduin tilaamaan uuden pankkikortin tunnusluvun. Kun yöllä joutuu heräämään 2-3 tunnin välein. Sä oot hyvä äiti!!! Tuttia kehiin vaan! Meillä kuopus ei suostu tuttia ottamaan :( Voimia sulle!
VastaaPoistaJuu, verkko auttaa kyllä nimiäisjärkkäilyissä. ;) Väsyneenä vaan asioihin on vaikea tarttuakin ja hahmottaa mistä pitäis alkaa, mutta uskoisin, että peikko on nyt selätetty ja nimiäisjärkkäilytkin hyvässä vauhdissa. :)
PoistaMulla on itse asiassa tässä sellainen aavistus, että ei tämä meidänkään heppu kaikkein vaativimmasta päästä ole - tai no, tietty kai on vieläkin helpompia tapauksia, jotka esim. nukkuvat jo ihan pienestä pitempiä pätkiä ja olla möllöttävät vaan, mutta tuota unien rikkonaisuutta lukuun ottamatta meillä kai on pääsääntöisesti ihan leppoisa pikkumies.
On muuten ihan käsittämätöntä millaista uunoutta unenpuute voi aiheuttaa. Mä joudun joka päivä toteamaan monta kertaa, etten muista jotain ihan tuttua asiaa tai aina oikein "tajua puhetta".
Välillä ei meinaa omaakaan puhetta tajuta. Välillä joutuu jopa kysymään muilta, että mitä mä just sanoin. Yöheräily vie kyllä muistin, vaikka muutoin en kovin väsyneeksi itseäni tunnekaan. Kaveripiirissä on näitä " meillä nukuttiin 6 viikon iästä lähtien 6tuntia putkeen ja sit vielä 3h" ja päiväuniakin vähintään 2h aina putkeen... Onneksi teilläkin on nukuttu nyt paremmin. Se tuo heti toivoa, vaikka rikkonaisempia öitä tulisi jatkossakin. Sulla menee voimia omaankin toipumiseen. Sektiohaavan paraneminen voi tosiaan kestää kuukausia ja vuoto-ongelman takia on tullut tietysti tavallista enemmän kudosvaurioita, joten toipuminen kestää.
VastaaPoistaHaha, toi on muuten totta, mitä sanoit omasta puheesta. "Sanoinko mä sulle äsken, että...?" :P
Poista