Tök tök

Viime päivinä on tökkinyt. Olin miehen yövuorojen jälkeen taas aika poikki, vaikka yöt eivät olleetkaan erityisen rauhattomia. Sanoin, että nyt tarvitsen taas enemmän unta joko yöllä tai päivällä. No, tähän mennessä ei ole onnistanut. Vituttaa.

Poikanen nukahtaa välillä varsin iisisti tuonne meidän sänkyyn. Näin ei kuitenkaan tapahdu aina. Nyt kun mies on pari kertaa todistanut tällaista helppoa nukahtamista, niin tästä lienee iskostunut ajatus, että ei kun vaan poikanen sänkyyn ja itse haneen. Toissa iltana miehellä oli "raskas olo" ja "varmaan flunssa tulossa" (jep, klassinen mies sairastaa -keissi). Ei se mitään, vaikka olen useampana päivänä valitellut helvetillistä päänsärkyä ja muutenkin kamalaa oloa unenpuutteesta johtuen, mutta jos miehellä on raskas olo, niin sehän ei kykene lasta hoitamaan. Ei sitten nukuttanut eikä herännyt yöllä. Aamulla herätessä oli kuulemma mahtava olo eikä flunssasta tietoakaan.

Päivällä olen kertonut, että nyt on sitten viimeistään pakko saada päiväunet. No, onpas jännästi ollut noita harrastusmenoja tai sitten esimerkiksi eilen tilaisuuden tultua mies nukahti itse, joten nukuttaminen jäi taas mulle. Kun olin saanut sen tehtyä, sain unta kupoliin ehkä vartin ennen kuin poikanen taas herätti. Mies ei kuulemma älynnyt ruveta nukuttamaan, koska enhän mä kuitenkaan osaa nukkua päiväunia.

Viime yönä tökin hereille: miehen nukuttamisvuoro syötön jälkeen. Poikanen oli siinä sitten aika pirteä, mutta mies ei kun vaan dumppaamaan poikanen mun viereen ja itse silmät kiinni ja nukkumaan. Yli tunnin seurasin kilkatusta ja heilumista, ei mitään toivoa, että lapsi olisi nukahtanut tuosta noin vaan. Pakko nousta ylös hytkyttämään. Siihen mennessä olin saanut nukuttua ehkä tunnin. Hytkytyksen tuloksena viimein nukahtaminen, mutta sittenpä iski taas uudelleen nälkä, joten ei kun tissiä suuhun ja kierros alusta. Asiasta huomautettuani minun tapani ei välttämättä ole se ainoa oikea ja koska poika monesti nukahtaa sänkyyn, niin sehän olisi voinut toimia myös nyt. No jepjep. Tässä vaiheessa vitutti jo niin paljon (ja olin jo niin hereillä), että ei enää kiinnostanut miehen tarjous nukuttaa poika toisella kierroksella.

En tajua. Ollaan selvitty jopa ihmeen vähillä ristiriidoilla eikä lapsen hoidosta tai kotitöistä ole tarvinnut paljon neuvotella, mutta nyt ei vaan homma toimi. Nythän tässä on vaan kivaa, että mun seuraava mahdollisuus nukkua on sunnuntaina, koska miehellä on tänään menoa ja huomenna on hoidettava nimiäisjärkkäilyt.

Pojalla on ollut limaa rööreissä ja se on aivastellut. Ulos on saatu pyydystettyä limamaitokökköjä, joten oletan, että lima on tulosta muutamistakin maidon kakomisista väärään kurkkuun, mutta tilannetta on seurattava.