Asuntoasia on vihdoin nytkähtänyt eteenpäin. Asuntoa kävi katsomassa tasan yksi ihminen, joka myös teki tarjouksen. Hetken hieronnan jälkeen kaupat ovat nyt toteutumassa ja mikä parasta, me voimme jäädä tähän samaan asuntoon: ilmeisesti tällä viikolla meistä tulee vuokralaisia. Pysyttelemme tässä nyt vähintään vuoden ja sitten katsastetaan tilanne uudelleen.
Mieskin on nyt innostunut isommasta kaupungista. Hänellä on lisäksi koko ajan pieni pelko siitä, että työnantaja vetää seudulla toimintaa alas, joten senkin takia on parempi, että olemme vuokralaisia. Jos vähennykset toteutuvat, asuntomarkkinat hiipuvat entisestään (jo nyt samat asunnot roikkuvat listoilla vuosikausia) ja asunnosta eroon pääsemisestä voi tulla todella hankalaa. Isommassa kaupungissa voi olla työmarkkinoillakin vähän vilkkaampaa ja monipuolisempaa; minunhan on turha tältä seudulta töistä edes haaveilla. Pelottaa jo etukäteen, mitä töiden hausta aikanaan tulee, mutta ehkä en murehdi sitä ihan vielä. Sen sijaan voin lohduttautua ajatuksella siitä, että tunnelin päässä on valoa ja edessä häämöttää poispääsy pikkukaupungista.
Kaikkein mieluitenhan muuttaisin takaisin vanhaan asuinkaupunkiin, jonne ikävöin nostalgian huuruissa joka päivä. Vanha asuinkaupunki on vaan vähän turhan kaukana turvaverkosta, joten todennäköisesti yritämme aikanaan vähän lähempään isompaan kaupunkiin.
Se turvaverkko todellaki on tärkeä.. Mutta toki kakspiippunen juttu, jos jokin muu kaupunki on sitte se joka tuntuu "omalta".. Pitää punnita hyvät ja huonot puolet.
VastaaPoistaNäinpä juuri. Työkin on kuitenkin aika tärkeä asia, vaikka toki vaa'assa painaa tuo turvaverkkokin. Lähin kiva kaupunki, josta saattaa löytyä myös töitä (meille molemmille) on tunnin ajomatkan päässä - se ei kuulosta liian pahalta turvaverkkoakaan ajatellen.
PoistaNo niin! Rykäsin sitten lukea blogisi alusta loppuun tänään. Hirveeeeesti tuttuja asioita hei, raskausajan vaivoista synnytyksen pysähtymiseen ja kiireiseen sektioon (mä sain päättää leikataanko pystyyn vai vaakaan!) ja sitten vielä lapsukaisemme masuvaivoihin. (Sekä vauvakuumeeseen, jonka ansiosta odotan nyt pikkukakkosta - 1,5 v. sektion jälkeen)
VastaaPoistaPakko nyt kommentoida muutamaa asiaa, joista muistan lukeneeni. Ekana "paska mutsi"-fiilis, kun joutui sektioon. Sama täällä, mut lisäks höystettynä sillä "ultimate paska mutsi"-fiiliksellä, kun maitoakaan ei sit noussu tippaakaan (2 kk yritin imettää ja pumpata itku silmässä)... Kannattaa vaan ajoissa hyväksyä se fakta, että IHAN sama mitä teet, niin se fiilis pysyy. Vähitellen sen oppii kuittaamaan vaan sillä, että "jaha, taas tuntuu tältä".
Äidin ja anopin kommentit ajoi mut lähelle murha-itsemurha-comboa! "Sillä on nälkä, siks se itkee" ja "eikö äiti ja isi ruoki sua, kun noin surettaa" -kommentit ei naurattanut vähääkään, em. imetystilanteen ja "paska mutsi"-fiilisten takia. Sit parin kuukauden päästä nää vaihtu "onpas nyt niin pyöreät posket vauvalla" ja "onpa tukeva pallero"-kommentteihin, kun alussa kuihtuneen vauvan paino alkoi nousta (liikaa mummojen mielestä).
Ja vauva-/perhekerhot! Kammosin, mut ku tytär kasvoi ja alkoi kaivata muutakin virikettä ku äitin naaman kaikkina vuorokaudenaikoina, niin I just sucked it up ja menin sinne hampaat irvessä. En puhunut kenellekään mitään, mut lapsen riemu oli näkemisen arvoinen. Se istui keskellä lattiaa ja tapitti niitä muita mukeloita liikuttuneen onnellisena. Mä istuin seinän vieressä ja tuijotin omaa ipanaani. Kolmannella käyntikerralla se maailma alkoi aueta mullekin ja löysin muutaman samanhenkisen äidin, joiden kanssa juttu alkoi luistaan. Ei me parhaita kavereita olla saatu sieltä kumpikaan, mut lapsi nauttii muista lapsista ja mullakin on monesti ihan hauskaa. Että (kai) mä voin suositella ees kokeileen...
Ja vinkkinä, että jos lapsen maha alkaa heittää kovan puolelle (Cuplaton aiheuttaa monesti tätä), niin apteekista saatavaa mallasuutetta voi sekoittaa pumpattuun äidinmaitoon(kin) ja se pehmittää mahaa turvallisesti ja ilman lääkeaineita. Meillä vasta tämä aine lopetti mahakipuilut kokonaan. Tosin korvikevauvalla tuo mahan kovuus onkin useammin ongelmana kuin tissimaidolla kasvaneilla.
Wau, tulihan postaus! Palaan notkumaan blogiisi takuulla pian, joten lisää tajunnanvirtaa myöhemmin... :D
- Piia
Oho, kiva kun jaksoit lukea. :)
PoistaMä luulen myös, että suurinpiirtein aina on paska mutsi -olo, teki mitä tahansa! Ja ilmeisesti äitejä ja anoppeja on mahdoton miellyttää...
Mullakin on alkaneet asenteet vähän pehmentyä kerhoja kohtaan. Ehkä mä voin jossain vaiheessa yrittää, ihan sen lapsen riemun takia.
Tuota mallasuutetta olen miettinytkin. Nyt on ihan selvästi ollut havaittavissa, että aamuyön ähinät johtuvat kakkendaalin likistämisestä, sillä aamukakka lopettaa ähinät seinään.