Olen nauttinut viime päivistä. Parin levottoman valvoskeluillan jälkeen (jaa että tämän ikäiset eivät muka pysty valvomaan paria tuntia pidempään?) poikanen löysi yhtäkkiä univaihteen ja on tehnyt uniennätyksiä. Päiväunet ovat olleet pidempiä ihan kotonakin ja yölläkin on menty 2-4 tunnin unipätkillä. Nyt kun superläjiä ei enää ole tullut öisin, ei vaippaakaan ole tarvinnut ruveta vaihtelemaan alvariinsa yöllä, joten poikanen on nukahtanutkin helpommin syönnin ja röyhtäytyksen jälkeen.
Muutenkin meillä on ollut rennompaa. Enää pitäisi oppia menemään nukkumaan silloin kuin poikanenkin, mutta useimmiten mua houkuttaa hetki omaa aikaa enemmän.
Mua on noin viikon verran ihmetyttänyt miten tuo sektiohaava (tai arpihan se jo on) voi kipuilla vieläkin. Viikko sitten yritin kanniskella poikasen turvakaukaloa ostosreissulla, mistä haava ilmiselvästi otti nokkiinsa ja on sen jälkeen vihoitellut. Pidän vieläkin äitiyshousuja ja mummomallin alkkareita.
Mulla haava kipusi vielä yhdeksän viikon jälkeen leikkauksesta. Meinasin soittaa tutulle lääkärille tiedustellakseni oonko nyt lopullisesti rikki.
VastaaPoistaEnää ei juili, leikkauksesta pian kolme kuukautta.
Ihanaa, että teillä(kin) nukutaan!
Okei, eli normaalia on kipuilut. Teilläkin on ilmeisesti löydetty unien ihmeellinen maailma: onnittelut!
PoistaMeidän nlan lääkäri sanoi, että oikeastaan sektiohaavan kanssa ei saisi nostella vauvaa painavampia asioita vähintään 3 kuukauteen, mielellään 6 kuukauteen. Oikeastaan vasta nyt 4kk leikkauksesta huomaan että vatsalihakset alkavat olla palautuneet raskaudesta paikoilleen ja jotakin katkottuja säikeitä alkaa jopa jo kannatella kroppaakin! Ymmärtääkseni sektio on yksi isoimpia leikkauksia joten kyllä se tuntuu pitkään :/ (ja kaikkihan tuntee erilailla herkemmin oman kroppansa).
VastaaPoistaIhana, että vauvanne on nukkunut! Totean ihan samaa täältä, että kylläpä tuntuu ihanalta :)!
Ohoh, vai kolmeen tai kuuteen kuukauteen. Mä olen kuullut vaan siitä kuukauden rajasta. Totesin kyllä tuon kaukalohomman jälkeen, että olenpa ihan suosiolla kantelematta ja täytyy nyt varoa vastedeskin.
PoistaJep, meillä on uniennätysten tehtailu menossa. :) Viime yönä tuli jo reilun neljän tunnin pätkä.
ei oo sektiosta kokemusta, mutta mua kyllä ihmetyttää ettette ole saaneet tarkkoja ohjeita.
VastaaPoistaTosiaan sellainen mielikuva mullakin on, että on todella massiivinen leikkaus. Luulisi, että aika tarkkaan neuvotaan mitä saa, pitää ja ei saa tehdä.
Toisaalta, oma kokemus raskauden jälkeisestä elämästä on kyllä se, että äidin vointi ei yhtäkkiä kiinnostanut ketään. Syynätään vaan lasta ja sen käyriä.
Mä sain tietää kaverin kautta, ettei saa tehdä mitään fyysistä suoritetta ennenkuin joku rako vatsalihaksissa on kiinni. Joo, en ollut tietoinen siitä raosta kyllä.
Mahdollista on, että nämä asiat kerrottiin sairaalan infovideolla jonka kyllä katsoin. Tapahtumasta ei ole mitään muistikuvaa, koska oli päivää aiemmin synnyttänyt ensimmäisen lapsen ja jotenkin elin aika hetkessä kiinni. Ei ihan jäänyt mieleen pikku detaljit jostain liikuntasuorituksista, kun siinä kohtaa tuntui että oon lottovoittaja jos ikinä ylipäätään pääsen vessaa pidemmälle kävelemään.
Että jotkut kirjalliset "for dummies"-ohjeet vois olla paikallaan.
Vauvahieronnasta ja rintojen puristelusta (käsin lypsy) yms. kyllä jaettiin prosyyrejä, mutta mistään mikä liittyi mutsin elämään ei pahemmin infoa kirjallisesti kyllä näkynyt.
Ja ei tullut kyllä mieleen siellä sairaalassa alkaa peräänkuuluttamaan mitään ohjeita. Päällimäisenä oli lähinnä ajatus, että "herranjestas ne lähettää meidät kotio ton tyypin kanssa, jolle me ei osata tehdä mitään!"
Eipä tullut tarkkoja ohjeita, ei. Osan jutuista olen kuullut siskolta, jolle kyseinen operaatio tehtiin pari vuotta sitten. Neuvolassa terkkari antoi ohjeeksi "oman kunnon mukaan". Siskolle oli myös mm. kerrottu, että pari vuotta pitäis pitää taukoa ennen toista synnytystä, mutta mulle ei kyllä kerrottu tuotakaan. Tuosta raosta olen kuullut puhuttavan, että vatsalihaksia ei sais treenata ennen kuin se on mennyt umpeen, mutta toisillahan jää se rako pysyväksi.
PoistaAi teillä oli oikeen videot ja kaikki. Mutta tuo on niin totta, että siinä ekoina päivinä ei kyllä välttämättä paljon mikään olis jäänyt mieleenkään, joten joku kirjallinen opus vois todella olla paikallaan.
Mullakin piakkoin 3kk sektiosta. Meni jo hetken aikaa, ettei haava kipuillut, mutta nyt sitä aina välillä vihloo kun innostun jotain vähänkään tekemään. Myös vatsalihaksista huomaa, että ne alkavat tehdä jonkinmoista comebackia, sillä vaikken niitä treenaa, ne ovat välillä sairaan kipeät. Ihan mukava fiilis, olo kuin kunnon rääkin jäljiltä edes pikkusormea nostamatta..
VastaaPoistaMutta kyllä muakin korpeaa se, ettei kukaan ole mulle sanonut, mikä on normaalia, milloin saa tehdä mitäkin ja mitä olisi mihinkin mennesssä pitänyt tapahtua.
Samoja kokemuksia siis monella. Eipä mainittu mullekaan, miten toipuminen sektion jälkeen etenee.
PoistaKiva kuulla, että tässä on mahdollisuuksia tuntea vielä vatsalihaksetkin - itse kun en vielä edes tunne niitä vaan vatsa on lähinnä vaan jotan "mössöä". ;)
Hei, mää löysin oikein paperisen kotihoito-ohjeen!! Muistelinkin, että se on ihan paska, mutta siteerataan nyt kaikille:
VastaaPoistaToipuminen
Leikkauksen jälkeen äiti on vielä toipilas, joten kotiaskareet voivat tuntua raskailta. Nostaminen, taakkojen kantaminen, mattojen piiskaaminen yms. ovat liian raskaita töitä leikkauksesta toipuvalle. Äiti saa nostaa vain lapsen painon verran. Toipumista edistää riittävä lepo, ulkoilu, säännöllisesti nautittu ja monipuolinen ruoka sekä päivittäiset pienet askareet ja kuntoutusharjoittelut.
Kivun hoito
Kipuun voit käyttää särkylääkkeitä.
Se siitä. Ja tämä lappu on päivätty vuonna 2009, ei vuonna 1958. Käsi pystyyn leikatut, kuka on ollut lähdössä piiskaamaan mattoja kotiinsaavuttua?
Meillä oli myös joku tuollainen vastaava lappu. Yhtään enempää ei ollut aiheesta kerrottu.
Poista