Working mama?

Välillä mietin, että olisi kiva, jos voisi tehdä jotain duunin tynkää myös äitiyslomalla. No, firma on nyt lopetettu eikä siihen ole enää paluuta, joten ei auta. Homma oli muutenkin aika älytöntä. Mä en jotenkin edes halunnut jatkaa alalla, joka polkee friikkuja niin selkeästi. Toki asiakkaita löytyy aina uusia eikä kaikkeen pidä suostua, mutta kylläpä vaan siinä asiakkaiden haalimisessakin vie aikaa ja jostain pitäisi elanto saada. Ennen yrityksen perustamista pelkäsin myös, että alan velvollisuudentuntoisena päivystää koneella jatkuvasti. No, käytännössä niin oli vähän pakkokin.

Osa asiakkaista tuotti työtarjoukset nettiin, josta nopein namikan klikkaaja sai duunit. Välillä oli aika mieltäylentävä olo, kun kilpaili muutaman sentin duuneista: vaikka kuinka tiedostin, että minimiliksa on must-juttu, erehdyin kuitenkin tekemään muutamat duunit aivan naurettavalla palkkiolla. Siinä sai olla ylpeä itsestään ja kiitollinen töistään, kun tunnin tai parin hommista maksettiin 16 senttiä (+ alv). Ja ei, ei niitä töitä saanut tehtyä sen nopeammin, kun suurin osa ajasta meni pelkkään mekaaniseen säätämiseen.

Aivan yhtä palkitsevaa oli, kun asiakas lupasi duunit tiettyyn kellonlyömään, mutta pakottikin sitten odottelemaan yöhön asti toteamalla, että kyllä näitä duuneja joku aina suostuu tekemään (ilman erillistä päivystysliksaakin) ja että tämä on vain normaalikäytäntö (ja lisää duuneja ei tipu, jos ryhdyt hankalaksi). Koneella kun ei kuulemma tarvitsisi päivystää, ainoastaan deadlineen aikaisin aamulla pitää ehtiä. Jep. Loppujen lopuksi yöllä ei sitten tullutkaan sitä toimeksiantoa, josta oli alunperin puhetta vaan ihan toinen.