sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Siks' oon mä suruinen

Olen kehitellyt viime päivinä itsesäälin huippuunsa. Selvästi taas liikaa aikaa yksin neljän seinän sisällä. Yhtenä yönä sain kuitattua univelkoja, mutta nyt taas viime yö meni jollain neljällä tunnilla (parempi tosin sekin kuin vaikka kaksi tuntia). Nyt eivät valvottaneet kivut (pahemmin) tai beibin heiluminen vaan itsesääliset ja negatiiviset ajatukset.

Vaikkei saisi, niin kehitän välillä myös suunnatonta katkeruutta miestä kohtaan. Mies voi edelleen käydä töissä, harrastaa, nähdä kavereita, nukkua (!), tulla ja mennä siinä missä mä makaan nivuskivuissa kotona yksinäni pohtimassa raskautta, lasta, lapsen tarvikkeita, kodin järjestystä ja omaa surkeaa nykyisyyttä ja tulevaa. Mun menot on nyt menty vähäksi aikaa.

Ei vaan varmaan ole hirveän hyvä, kun toisen naama saa ensimmäisenä ajattelemaan, että haistapa paska. Tekee mieli aloittaa jääkausi.

Harkitsen myös katkeroitumista kaikille niille raskaana oleville, jotka saavat vielä viikolla 40 kengännauhat vaivatta kiinni, jotka eivät kävele kuin muumit ja jotka lähtevät sieltä perkeleen aerobicistä suoraan synnyttämään. Hei, ja lisätäänkö listaan vielä ne, joiden on mahdollista palata töihin äitiys- ja hoitovapaiden jälkeen? Tai ne, jotka saavat töitä em. vapaiden jälkeen tai ne, jotka asuvat paikassa, jossa on ylipäänsä jonkinlaista älyllistä elämää?

2 kommenttia: