Huomaa todellakin, että on menossa viimeinen raskauskolmannes. Aamuyön unien kanssa on jatkuvasti vaikeaa, ja tänäänkin heräsin kolmelta enkä saanut sen jälkeen enää mitenkään päin unta. Hengästyn, huohotan, en meinaa saada enää sukkia tai kenkiä jalkaan, olen vaappuva rantapallo. Olen kuitenkin selvästi rauhallisempi kuin vaikkapa ensimmäisellä kolmanneksella, joka oli aika kaoottista aikaa.
Ensimmäinen kolmannes oli mulle näin jälkeenpäin ajateltuna yhtä suurta kriisiä. Kuten sanottua, raskaus alkoi aika äkkiä ja kun melko pian raskauden toteamisen jälkeen katsoin parhaimmaksi lopettaa friikkuna työskentelyn, olivat kriisin ainekset kasassa. Halusin pitää raskauden visusti salassa keskenmenoriskinkin takia, ja koska olen varmasti maailman surkein valehtelija tai valkoisten valheiden keksijä, pysyttelin aika etäällä kaikista tutuista ja ystävistä. En halunnut joutua tilanteeseen, jossa raskaus voisi paljastua. Tunsin itseni todella yksinäiseksi. Raskaus sai mut myös jotenkin sulkeutumaan kuoreeni ja olin miehellekin aika usein "älä koske muhun!" -sähähtelijä. Työttömyys sai mut tuntemaan itseni täydelliseksi luuseriksi ja mietin päivät pitkät vaan työttömyyden (ja äitiysvapaiden) jättämää aukkoa cv:hen. En kehdannut työttömyyteni takiakaan ottaa yhteyttä oikein kehenkään, olinhan ihan epäihminen. Vielä kun olin todennut, etten viihdy pikkukaupungissa tippaakaan, tuntui että teen hidasta kuolemaa. Olin sanalla sanoen sekaisin.
Aloin parkua yhdellä neuvolakäynnillä ja sain sen myötä ajan juttelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Jo yksi juttelukerta auttoi: teki hyvää purkaa asioita ihan tuntemattomalle ihmiselle. Solmut lähtivät muutenkin avautumaan, kun teimme miehen kanssa suunnitelman, että jossain vaiheessa sitten katsotaan muuttoa johonkin sellaiseen paikkaan, josta mäkin voin saada töitä ja jossa mä voin elää. Samoin kun uskaltauduin ottamaan ystäviin taas yhteyttä ja sopimaan tapaamisia sekä järjestämään käyntejä pois tästä tuppukylästä, niin alkoi jo olla helpompi hengittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti