Viime viikon neuvolakäynti oli mukava. Informaatiota tuli kivasti eikä tullut sellaista "kusetuksen" tuntua. Juteltiin terkkarin kanssa imettämisestä, kivunlievityskeinoista ja synnyttämään lähtemisestä. Nyt ei tullut puhetta luonnonkansoista, mutta toki terkkari on lapsentahtisuuden kannalla, se on selvää. En jaksanut hermostua edes muutamista aavistuksen verran tuomitsevista kommenteista koskien korvikevauvoja ja äitien halua päästä helpommalla. Kuulemma myös imettävät äidit tarvitsevat vähemmän unta. ;)
Näemmä tämä raskausaika ja hormonit tekevät tehtävänsä, sillä ainakin tällä hetkellä tuntuu, että osa mun vastenmielisyydestä imetystä kohtaan on kadonnut. Mä en ole ikinä osannut pitää imetystä mitenkään luonnollisena, ja imetyskuvat ja julki-imetys on lähinnä herättänyt kuvotuksen tunteita. Enää ei ajatus imetyksestä tunnu ehkä ihan niin pahalta. Tosin en edelleenkään esimerkiksi tahdo, että synnytyksen jälkeen yksikään kätilö tulee räpläämään mun tissejäni vaan toivoisin, että saan harjoitella imetystä kaikessa rauhassa.
Sain neuvolasta mukaani myös liikelaskentamonisteen, johon pitäisi täytellä vauvan liikemääriä. Taidan kapinoida. Tuo moniste on minusta omiaan vaan lisäämään stressiä ja paniikkia ja aion tehdä liikelaskentaa aika löysin rantein. Toistaiseksi olen yhtenä päivänä joutunut vähän miettimään, että onkos siellä mahassa nyt tänään möyrytty miten paljon, mutta muina päivinä tuntuu, että liikettä on sen verran, että mitään monisteita en ala täytellä.
Nyt on messissä myös synnytyshoitosuunnitelma. Täytyy vähän mietiskellä mitä siihen täyttelisi. Kysäisin nyt myös muuten tältä vakiterkkarilta paikallisesta neuvolakäytännöstä ja sain rehellisen vastauksen kunnan rahanpuutteesta. Arvostin sitä huomattavasti enemmän kuin jotain outoa lätinää "hyvästä järjestelmästä". Tosin terkkari totesi myös, ettei hän näe tarvettakaan useammalle lääkärikäynnille normaaliraskaudessa. Synnytystapa-arvioita tehtiin kuulemma vielä joitain vuosia sitten, mutta niistä on luovuttu senkin takia, ettei niillä ole todella usein mitään tekemistä käytännön kanssa. Ihan ok selitys sekin.
Mun sf-mittani ei muuten ollut juurikaan kasvanut. Terkkari selitti sitä sillä, että beibin pää on jo sen verran kiinnittynyt lantioon. Paino oli edelleen noussut tasaista tahtiaan ja painosta sain itse asiassa kommentin, ettei terkkari ole pitkään aikaan nähnyt näin tasaista painonnousukäyrää. Me mennään melkein kaikessa tosi tasaisesti keskikäyrällä, mitä nyt tuo sf-mitta on kääntynyt loivasti alakäyrälle.
Näemmä tämä raskausaika ja hormonit tekevät tehtävänsä, sillä ainakin tällä hetkellä tuntuu, että osa mun vastenmielisyydestä imetystä kohtaan on kadonnut. Mä en ole ikinä osannut pitää imetystä mitenkään luonnollisena, ja imetyskuvat ja julki-imetys on lähinnä herättänyt kuvotuksen tunteita. Enää ei ajatus imetyksestä tunnu ehkä ihan niin pahalta. Tosin en edelleenkään esimerkiksi tahdo, että synnytyksen jälkeen yksikään kätilö tulee räpläämään mun tissejäni vaan toivoisin, että saan harjoitella imetystä kaikessa rauhassa.
Sain neuvolasta mukaani myös liikelaskentamonisteen, johon pitäisi täytellä vauvan liikemääriä. Taidan kapinoida. Tuo moniste on minusta omiaan vaan lisäämään stressiä ja paniikkia ja aion tehdä liikelaskentaa aika löysin rantein. Toistaiseksi olen yhtenä päivänä joutunut vähän miettimään, että onkos siellä mahassa nyt tänään möyrytty miten paljon, mutta muina päivinä tuntuu, että liikettä on sen verran, että mitään monisteita en ala täytellä.
Nyt on messissä myös synnytyshoitosuunnitelma. Täytyy vähän mietiskellä mitä siihen täyttelisi. Kysäisin nyt myös muuten tältä vakiterkkarilta paikallisesta neuvolakäytännöstä ja sain rehellisen vastauksen kunnan rahanpuutteesta. Arvostin sitä huomattavasti enemmän kuin jotain outoa lätinää "hyvästä järjestelmästä". Tosin terkkari totesi myös, ettei hän näe tarvettakaan useammalle lääkärikäynnille normaaliraskaudessa. Synnytystapa-arvioita tehtiin kuulemma vielä joitain vuosia sitten, mutta niistä on luovuttu senkin takia, ettei niillä ole todella usein mitään tekemistä käytännön kanssa. Ihan ok selitys sekin.
Mun sf-mittani ei muuten ollut juurikaan kasvanut. Terkkari selitti sitä sillä, että beibin pää on jo sen verran kiinnittynyt lantioon. Paino oli edelleen noussut tasaista tahtiaan ja painosta sain itse asiassa kommentin, ettei terkkari ole pitkään aikaan nähnyt näin tasaista painonnousukäyrää. Me mennään melkein kaikessa tosi tasaisesti keskikäyrällä, mitä nyt tuo sf-mitta on kääntynyt loivasti alakäyrälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti