Olen puhunut

Räyh. Nyt olis varmaan aika oppia pysymään poissa tietyiltä palstoilta ja blogeistakin tai sitten koettaa vaan sivuuttaa tietyt aihepiirit kokonaan. Ihan hemmetin lapsellista ja raukkamaistakin vaahdota aiheesta, mutta en nyt pysty pitämään kielenkantoja kurissa. Nimittäin lemmikit. Ja lapset. Ja (väsyneet) äidit (ja isätkin, mutta kun ne harvemmin internetskun ihmeellisessä maailmassa avautuvat). Perkele.

Mulla on taatusti tuntosarvet liian herkillä, jos alan epäillä, että lemmikeiden tarpeista ei huolehdita asianmukaisesti. Se ei silti tarkoita sitä, ettenkö itse olisi tehnyt virheitä omienkin lemmikkien kanssa tai edes osannut/tajunnut aina huolehtia niiden tarpeista riittävästi. Meilläkin on pohdittu erinäisiä käyttäytymishäiriötapauksia ja pohditaan varmasti vastaisuudessakin, ja ne omatkin hermot on olleet välillä TO-DEL-LA koetuksella. Mutta. Sissos, että mua korpeaa nämä tapaukset, että uikutetaan, kun kissat pissii nurkkiin ja mouruaa öisin (oho, kissat on leikkaamattomia) tai ollaan otettu joku pieni kiva koira lapsenkorvikkeeksi ja unohdettu kouluttaa se (oho, se käy ihmisiin kiinni ja räkyttää). Eikä niitä kissoja saa leikattua tai koiraa koulutettua, kun pieni lapsi ja väsynyt äiti. Tarvitaan vaan lässytystä ja päähän taputusta. Nih.

Tai sitten se keissi, että pistetään perheen lemmikki kiertoon, kun se räppää lasta, joka saa vapaasti mennä kurmuuttamaan lemmikkiä, koska lapsi ei tajua kieltoa sadankaan toiston jälkeen. (Tämän jälkeen otetaan sitten myöhemmin totta kai uusi lemmikki, ovathan ne niin ihkuja.) Mulla ei nyt ole järisyttävää kokemusta aiheesta, mutta jotenkin vois kuvitella, että koska pienenä sen lapsen ymmärrys on rajallinen, niin sitten asiat vaan hoidetaan niin, ettei se pääse kurmuuttamaan sitä lemmikkiä! Ei se ole välttämättä helppoa, ja vahtimassa saa varmasti olla koko ajan, mutta kuka perkele sanoi, että sen pitäisi helppoa ollakaan? Mä en sitten yhtään pidä näistä tapauksista, joissa vastuu vieritetään sille eläimelle sen sijaan, että mietittäisi edes hetken verran omaa panosta asiaan.

Ja jos sen lemmikin kanssa on ylitsepääsemättömän vaikeaa, niin kyllä siitä on sitten parempi luopua, mutta kiva olis, jos uuden kodin etsintään sitten myös vähän panostettaisiin. Ja uutta lemmikkiä ei kannata ehkä ihan heti ottaa, ei ainakaan jos ei yhtään viitsi perehtyä lemmikkien lajityypillisiin tarpeisiin ja siihen, mitä lemmikin omistaminen vaatii. Jos nyt tajuaa, että lapsellakin on erilaisia tarpeita ja että lapsenkin hoito vaatii jos jonkinlaisia jippoja, niin ei luulis olevan niin tolkuttoman vaikeaa tajuta, että eläinkin elollisena olentona vaatii jotain. Ugh.