5 kk

Lapsi täytti vajaa viikko sitten viisi kuukautta. On se jo vanha. Pieniä viitteitä paremmista unista on muutaman viime päivän aikana ollut havaittavissa, mutta tilanteethan eivät koskaan ole stabiileja. Hyvät fiilikset silti nyt.

Lapsen 5 kk neuvolakäynti oli myös varsin positiivinen kokemus. Juttelimme terkkarin kanssa noin tunnin ja keskustelu oli mielestäni oikein antoisa. Antoisa se oli varmasti myös siksi, että sain runsaasti kehuja ja koinpa pientä onnistumisen riemuakin. Pojan paino oli noussut niin, että kiinteiden aloituksella ei ole vieläkään hengenhätää. Eipä poika mikään suurensuuri ole, mutta kasvaa hyvin omaa vauhtiaan. Terkkari oli myös sitä mieltä, että on ollut hyvä juttu, etten ole kiirehtinyt kiinteiden kanssa. 

Juttelimme myös minun pienestä unihäiriöstäni ja lapsen univaikeuksista ja sain kehotuksen harkita, josko antaisin pojan yöhoitoon jossain vaiheessa, niin voisin saada oman nukkumiseni kuntoon. Ensin pitäisi kuitenkin saada poika oppimaan pullolle. Terkkari mainitsi, että jos en saa pumpattua tarpeeksi maitoa varastoon, niin pienestä tilkasta korviketta ei varmaan olisi haittaa, mutta totesi melkein samaan hengenvetoon: "Vaikka ethän sä varmaan suostu sitä korviketta antamaan." "Jooen." [No, totta puhuen saatan jossain vaiheessa vielä turvautua korvikkeeseen, kun poika on vähän vanhempi, mutta en usko, että teen sitä vielä.] Samoin terkkari koetti tolkuttaa mulle ihan ystävällisessä hengessä, että ei se lapsi rikki mene, vaikka sitä joku toinen joskus hoitaisikin hetken. Että voisi tehdä ihan terää käydä vaikka sitten siellä ruokakaupassa yksinään. Joo, tiedetään.

Poika muuten veti taas ihan hirveät hepulit sekä alasti olosta että rokotuksista. Tissi rauhoitti.

------------------------------------------------

Lapsen ensimmäinen joulu oli "ihan mukava". Vähän harmitti, kun ainakin itse olin niin tolkuttoman väsynyt, että välillä jopa ahdisti. Aattona mummilassa kävi joulupukki, mistä saatiin revittyä huumoria, kun pojan reipas ja pikkuvanha 2-vuotias serkkulikka jutteli pukille mukavia. Pukki oli kuulemma hytkynyt myöhemmin ulkona vedet silmissä. Joulupäivä meni anoppilassa, mutta mä vietin aika pitkät pätkät pojan kanssa yläkerran makkarissa koettaen saada sitä syömään. Joulun tienoilla oli nimittäin taas se vaihe, että syömisen kanssa sai kikkailla.

Blogia olisi ollut kiva päivittää aiemminkin, mutta aika on jotenkin mennyt ihan tähän arjen ja nukutusten pyörittämiseen. Poika on edelleenkin vedellyt päiväunensa joko vaunulenkillä tai autossa. Mulla ei tässä väsymyksessä ole ollut riittävästi kärsivällisyyttä kokeilla muutakaan metodia, mutta ehkä me nyt jossain vaiheessa ruvetaan systemaattisesti kokeilemaan, josko uni alkaisi maittaa myös liikkumattomissa vaunuissa (ts. hytkytysrumba alkakoon). Yöuniin on minusta viime aikoina selvästi vaikuttanut miten poika syö päivällä. Välillä en meinaa päivällä saada sitä kunnolla syömään, joten se tietää sitten pitempiä syöntipätkiä yöksi. Nyt parina päivänä on taas maltettu syödä, joten yöllä on riittänyt suurinpiirtein pelkkä tissin vilautus (en kuitenkaan muista yhtään kuinka monta kertaa, ei ole oikein mitään mielikuvaa - tästä päättelen, että yöt ovat olleet rauhallisempia, mutta voin kyllä yhtä hyvin olla väärässäkin). Niin ja jo vähän aikaa yöunet ovat tulleet siinä ysin aikaan, joten on tässä ihan selvästi positiivista kehitystä tapahtunut.