Hei hei, pikkueläin

On taas ollut pientä säätämistä eikä ole ehtinyt perehtyä blogimaailmaan. Pikkueläin lähti kokeilemaan, miltä elo maistuu ainoana lemmikkinä nuorenparin luona. Fiilikset ovat hyvin sekavat. Ikävä on, ja osin tunnen myös epäonnistuneeni. Toisaalta tuntuu kuin iso paino olisi pudotettu hartioilta: enää ei tarvitse tehdä ihmeellisiä kikkailuja, kun lähtee kotoa tai kun mennään nukkumaan. Enää ei tarvitse joka hetkeä olla varpaillaan sen varalta, että elukat alkavat uhota toisilleen. Joka seinänvierus ja huonekalun edusta ei ole täynnä kamaa estämässä merkkauspissoja. Pikkueläimellä menee kuulemma mainiosti ja nuorenparin mielestä se on oikein ihana. Toivottavasti meno jatkuu samanmoisena.

Mut hälytettiin taannoin 1½ tunnin shoppailun jälkeen kotiin (ostin kaikkea tosi jännää kuten vessanpuhdistusainetta ja karkkia). Poika ei huolinut tuttipulloa mitenkään. Jatkoimme harjoituksia: yritettiin liikkuen, sylissä, tissin vieressä ja imetystyynyllä isän sylissä, kahta erilaista tuttipulloa, mutta ei mitään toivoa. Tänään yritimme nokkamukilla ja se onnistui hitusen aiempaa paremmin, poika sai jopa nielaistua osan maidoista.

Olemme muutaman päivän ajan kokeilleet, miten pojalle maistuvat unet liikkumattomissa vaunuissa pihalla. Täysin puskista unet näyttävät maistuvan suht' hyvin. Olemme vahdanneet unia vaunujen vieressä, koska kokemus on osoittanut, että siinä vaiheessa, kun itkuhälyttimestä kuuluu vähänkään ääntä, on liian myöhäistä. Hytkytystä ei kuitenkaan ole juurikaan tarvittu, joten huomenna aion aamupäivästä kokeilla, josko poika nukkuu vaunuissa pienen "korttelikierroksen" jälkeen. Jos se onnistuu, mun aamukaaos ehkä vähän helpottuu. Olisi ihanaa. Mä niin toivon muutenkin, että tuo vaununukutus nyt onnistuisi, niin saisi vähän paremmin arkea haltuun.

Öissä sen sijaan ei ole tapahtunut muutosta. Siirsimme pojan sivuvaunuun eilen, mutta aika pitkälti sain olla heräämässä tunnin välein. Taputus tai kosketus ei auta mitään, poika herää vaan nopeammin. Se on se tissi. Toisaalta tuntui ihanalta nukkua vähän leveämmin, mutta toisaalta tuntui tosi pahalta siirtää poika kainalosta pois. Tänään olo on ollut tuplasti väsyneempi kuin jos poika olisi nukkunut vieressä. Aion silti kokeilla varmaan parina seuraavanakin yönä, miten yöt sivuvaunussa sujuvat, mutta jos homma käy tosi raskaaksi, jätän pojan meidän sänkyyn ja yritän sivuvaunua siinä vaiheessa, kun kiinteät uppoavat jo kunnolla ja uskaltaa ehkä ruveta vähentämään tissityksiäkin.

Sivuvaunua ei muuten ollut ihan helppo toteuttaa, koska meillä on sängynpäädyn molemmin puolin kaapit, joita ei voi siirtää muualle - kuten ei sänkyäkään. Nyt pinnistä täytyy aina siirtää, kun mies halajaa vaatekaapilleen. Kätevää.

Poika on alkanut herätä aamuisin välillä 6.30-7.30, kun aiemmin unta riitti ysin paikkeille eli nyt en saa armoa aamustakaan. Nukuttamisessa (tissin avulla) on mennyt keskimäärin pari tuntia joka ilta, mikä on alkanut syödä naista aina vaan enemmän. Tänään riitti tunti ja sain pojan jopa aiempaa aiemmin unille. Odotan kuitenkin ensimmäistä heräämistä kohtapuoliin.

Olisin ihan hemmetin tyytyväinen, jos poika huolisi pullon, niin pääsisin välillä vähän vapaallekin. Näin jo kauhukuvissani tississä roikkuvan ekaluokkalaisen ja kotona neljän seinän sisällä höyrähtäneen äidin, mutta jospa koettaisin vähän suitsia pessimismiäni.

Tätä päivää on värittänyt pienoinen sekavuus: näin yöllä unta, että olin vanhojen työkavereiden kanssa pyörimässä muka vanhalla työpaikallamme, joka oli täysin rappeutunut ns. elokuvatyyliin. Katastrofielokuvaksi uni muuttui siinä vaiheessa, kun rakennus alkoi sortua. Uni pyöri mielessä pitkän aikaa heräämisen jälkeenkin. Mä haluan takaisin mun unelmatyöpaikkaan, haluan taas jutella kaikille niille tyypeille ja tehdä samoja vanhoja ihania juttuja!