Onnea, takaisku ja...housut

Viime päivinä olen vannonut Manducan, päiväunien, suht' säännöllisen rytmin ja uudistuneen kuvausinnon nimeen. Vaikka yöt ovat mitä ovat, olo on levänneempi ja rennompi, kun pakkolenkkejä ei enää tarvitse tehdä. Ja jos jonain päivänä oma ulkoilu jää vähäiseksi, seuraavana päivänä on jo hinku ulkoilemaan, joten en ole onneksi jäänyt pelkästään kotisohvalle.

Manducan kanssa saa tehtyä yllättävän paljon asioita. Joskus siinä tulee jopa uni.

Tänään on kuitenkin ollut lievä unipaniikki, sillä aamusta lämpömittari näytti turhan kovia lukemia ulkona nukkumiseen ja monena kertana onnistuneet äidin vieressä otetut aamupäiväunetkaan eivät olleet kovin suuri suksee. Päivemmällä vaunuissa tuli jostain syystä parku, ja itkuhälytin aiheutti sydämentykytyksiä, sillä kuulin - onneksi juuri alkavan - huudon keittiöön eikä hälyttimestä kuulunut ääntäkään. Nyt on menossa vaunuyritys nro 2. Hälyttimen kanssa on vähän stressiä ja on pakko käydä tsekkaamassa tilanne vähän väliä keittiön ikkunasta.

Meillä on sitteri ilmeisesti menneen talven lumia. Jätkä pungertaa itsensä siinä kaksinkerroin, vaikka sitteri olisikin keskiasennossa. Istuvammasta asennosta tyyppi on heti lärvi varpaissa.

Tässä muuten Humanistimutsille panssarihousukuva. :P

Mummin kutomat villahousut, joiden piti mennä päälle tänä talvena. Menivät päälle kerran syksyllä niin, ettei muksulla ollut housujen alla kuin vaippa. ;)

------------------------------------------------------------
Joo, ei se nyt nuku (liikkumattomissa vaunuissa). Kiva. No, jätkä reppuun. Huomenna on päivä uus.