Mä vähän luulen, että sivuvaunuilu ei ole ainakaan täysipainoisesti vielä meitä varten. Toissa yönä muksu heräili tunnin välein kolmeen asti ja valvoi sitten kolmesta neljään. Kääntyili ja hamuili aina rintaa. Neljän aikaan otin muksun viereen ja nukuttiin yhtä soittoa seitsemään tai jopa kahdeksaan (ei ole täysin varmaa mitä seitsemältä tapahtui, jotain kuitenkin kun olen kelloa katsonut). Olen ollut iltaisin hieman ahdistunut maratoninukutuksista, kun "palkkiona" on ollut unta tunnin verran ja ei kun rumba uudelleen alusta. Perhepeti nyt kuitenkin hieman helpottaa, tuota pinniksestä nostelua en meinaa enää jaksaa.
Mutta iloisempiin asioihin. Eilen päätin kokeilla taas vaihteeksi Manducaa. Toimi. Ei rimpuilua eikä karjuntaa. Ei muksu tosin nukkunutkaan - unta nimittäin riitti päivällä eteisessä ainoastaan tunnin verran (ulkona pakkasta 30 astetta) - mutta vaikutti silti viihtyvän hyvin kyydissä. Olen tyytyväinen. Oli aika hauskaa päästä vaikka vaan lajittelemaan pyykit.
Äsken muksu kietaisi itsensä vatsalta takaisin selälleen. Vatsalleenhan tuo kierähti ensimmäisiä kertoja paria päivää vaille neljän kuukauden iässä, joten olen tässä vähän salaa odotellutkin milloin jäbä tajuaa, että vatsalta pääsee toiseenkin suuntaan.
Tuntuu hassulta, että täksi vuodeksi on tiedossa niin monta reissua. Viimeksi varattu on kimppamatka Etelä-Eurooppaan, meille on varattu jonkunlainen talo viikoksi. Vaikka en nyt uskokaan, että reissusta tulee täyttä katastrofia, niin tietyt vaaran paikat tässä reissussa kuitenkin on. Alunperinhän suunnitteilla oli kolmen lapsiperheen yhteinen rantaloma, mutta jotenkin yhtäkkiä yksi pariskunta tipahti suunnitelmista kokonaan ja tilalle tuli sukulaisia, mm. mun äitini ja hänen miehensä. Alunperin me myös ehdotimme miehen kanssa ihan eri kohdetta, sellaista jonka tiesimme jo etukäteen soveltuvaksi lapsiperheille, mutta ehdotuksemme torpattiin ja tilalle ehdotettiin tätä nykyistä. Emme pistäneet vastaan, koska reissusta ei pitänyt tulla mitään hirmu kallista, mutta todellisuudessahan hinta sitten varausvaiheessa pompsahti niin, että vähän mietityttää tuleeko reissun hinta-laatusuhde olemaan sinnepäinkään. No, ehkä siitä vielä selvitään.
Olemme myös lähdössä muutaman päivän kaupunkilomalle Müncheniin oman perheen kesken. Äippä käy välissä vähän keikkailemassa. ;) Ihan hauskaa päästä pitkästä aikaa Saksaan.
Oi mikä kateus iski. Mää en taida päästä ulkomaille vielä moneen vuoteen ihan rahatilanteesta riippuen. Britteihin tekisi mieli niin paljon ettei mitään järkeä. Ja moni muukin paikka kiinnostaisi, mutta ei ole resursseja. Taidetaan vaan tyytyä lomailemaan kaverisakissa anoppilan mökillä. Mutta ennen poikasta onneksi ehdin reissata suuntaan jos toiseenkin, onhan mulla niistä kuvia :D
VastaaPoistaEi tarvii olla kateellinen - voi olla, että näistä tulee meidän vikat reissut pitkään aikaan, jos mullekin koittaa joku pitkäaikaistyöttömyys tms. Munkin tekis mieli Britteihin, en oo käynyt piiiitkään aikaan!
PoistaKiva, että manduca kelpaa. En ole tytärtä siihen aikoihin virittänyt, trikoovehkeessä vain kuskannut. Täytynee ottaa asiaksi, säädöt on varmaan taas päin hanuria.
VastaaPoistaMünchen on hei kiva, ois huisia päästä vähän tiirailemaan vuoria ja ison maailman huvituksia, mutku mullon perkele asuntolaina ja sen myötä tää rotisko joka nielee jokaisen ylimääräisen sentin. Plääh. Jos joskus veisi lapsen vaikka Uumajaan.
Mäkin tuskailin Manducan kanssa, kun se tuntui jotenkin hankalalta "pukea". Ei varmaan mitenkään Manducan vika, mulla nyt vaan oli ja on varmaan vieläkin päässä joku "liian-vaivalloista-ei-pysty-enkä-tahdo-edes-yrittää"-jumi, vaikka loppujen lopuksi ei se tietysti niin vaivalloista ollutkaan.
PoistaMe ollaan molemmat nyt luovuttu asuntolainasta. O_o Kaksi autoa olis pop (olis kiva päästä joskus liikkumaan muutenkin kuin kävellen, kun olen itsekseni, varsinkin kun keskustaan on kuitenkin vähän matkaa), mutta kun ei oo edes sitä pirun korttia (eikä uskalla ajaa, jälleen yksi "ei-pysty-eikä-uskalla"-jumi).