PRKL II

Mulla lähtee järki. Ei kyllä ollut arvauskeskuslääkärillä mitään haisua koko rintatulehduksesta. Yritin kysyä, että mitä tälle paakulle tapahtuu, jos en saa sitä laukeamaan ja lekurin kanta oli, että ei se laukeakaan vaan pysyy siinä parisen viikkoa, mutta antibiooteilla kipu ja tulehdus häviävät. Siis täh? Yritin myös kysyä, jotta pitäisikö paakulle kuitenkin tehdä jotain ja lekuri luki potilasohjeesta, että sitä voi lämmittää hiustenkuivaajalla ennen imetystä. "Niin täällä lukee, mutta en minä tiedä auttaako se mitään." Koko käynti kesti ehkä viisi minuuttia, käteen lykättiin Kefexin-resepti ja erittäin lyhyt printattu (haistapaska)ohje rintatulehduksen hoitoon.

Kävin taas saunassa hieroskelemassa tissiä. Kyllähän se pehmenee, mutta ei se sisuksissa oleva "kananmuna" lähde mihinkään. Ilmeisesti siellä saunassa ei kai edes kannattais hieroskella, mitä nyt tuossa Maitolaituria lueskelin. Siinä kuvitelmassa mä nyt kuitenkin olen, että se patti pitäis saada veks, koska ab ei pitemmän päälle auta, jos tissiin jää tukos. Ja pahimmillaan siitä tukoksesta seuraa paise - joo, luin ne kaikki kauhukuvauksetkin Maitolaiturista. Vittu. Nyt on niin järjetön pelko, että tää homma kosahtaa tähän: iskee tissitulehduskierre ja paise ja siinä olikin sitten tämä imetys. Vittu. Vittu.

Tulehduskriisin tiimoilta olen myös tullut siihen tulokseen, että tämä mun tähänastinen imetyshistoriani taitaa olla yksi suuri farssi. Keksin lukemattomia syitä, joiden takia olen itselleni tämän tulehduksen aiheuttanut. Joo, tuli nukuttua ihan vast'ikään aika napakoilla liiveillä (ei tosin kaarituellisilla), kun venyvämmät liivit olivat pesussa enkä saanut aikaiseksi pestä. Tuli lenkkeiltyä liian vähissä vaatteissa. Annan pojan nautiskella tissillä iltaisin tuntitolkulla niin että tehokas imuaika jää vähiin ja imuotekin on varmaan ihan perseestä. En tarkistellut tiheän imun aikaan imuotetta öisin, kun olin useimmiten niin pihalla, että tungin vaan tissin suuhun ja torkuin. En vittu yhtään tiedä miten olis pitänyt imettää, että homma toimis. Ja mä kun olin aivan varma, että meillä imetys sentään toimii ja että on jopa jotain toivoa päästä siihen pirun kuuden kuukauden suositukseen.
 
En ole edelleenkään pumpannut joka toinen tunti - onko siinä edes järkeä, jos se vaan lisää maidontuotantoa? Sitä paitsi en edes tunnu saavan tästä sairaasta tissistä pumppaamalla kauheasti maitoa (sattuu vaan nänniin vaikkei se näytä rikki olevankaan); lypsämällä sen sijaan saan aikaiseksi iloiset maitosuihkut joka ilmansuuntaan. Ei kokkareita eikä mitään visvaa vaan ihan sitä ihteään eli maitoa ja minusta ihan runsain mitoin. Se saakelin kananmuna ei vaan kuitenkaan lähde mihinkään.

Mun täytyy varmaan huomenna yrittää soittaa imetystukipuhelimeen. Tänäänkin olis ollut illalla päivystysaika, mutta tajusin sen karvan verran liian myöhään. Taidan pirauttaa pienet itkut.