Sydänultrassa todettiin, että kaikki on kunnossa. Sivuääntäkään ei enää kuulunut. Poikasen tutki aika veikeä lääkäri, jonka äidinkieli oli ilmeisesti ruotsi. Taisimme silti tulla ymmärretyiksi puolin ja toisin, vaikka itsellä uniset aivot kelasivatkin aina välillä tyhjää, että mitähän setä lääkäri nyt mahtaa tarkoittaa. Lääkäri myös mainitsi meidät nähdessään, että poika ei ole mikään jättiläinen, mutta toisaalta ei näemmä ole äitikään - oli varmaan tarkoitettu joksikin viattomaksi heitoksi, mutta aiheutti tietysti myöhemmin kasvukäyrien googlausta. Ja siltäpä se vaikuttaa, että miinuskäyrällä mennään, mutta eipä asia oikeasti haittaa, kun tyyppi kuitenkin kasvaa tasaisesti koko ajan ja on ainakin minun silmiini ihan sopusuhtainen vauva (ei mikään laardipallo mutta ei mikään mollosilmäinen kuikelokaan).
Samoin lääkäri kyseli pojan rytmistä ja kun sanoin, että poika nukahtaa puoliltaöin ja syö jotakuinkin kolme kertaa yössä (mutta nyt on menossa tiheä imu) ja että se lienee ihan normaalia, niin tähän lääkäri totesi, että kyllä pikemminkin tässä iässä pärjätään jo kahdella syönnillä per yö. Jaa.
Meillä oli tosiaan KAI tiheät imut. Öisin lapsukainen herätteli mua siinä 45 minuutin - 1½ tunnin välein. Nyt on parina yönä vähän helpottanut, mutta totta kai itse valvoin viime yön vuoronperään palellen ja hikoillen. Päiväunet meillä ovat edelleen ongelmalliset. Kotona ei vaan kaveria tunnu saavan nukahtamaan mitenkään päin. Kokeilussa oli jo Manducakin, mutta siinäkin unet tulevat, jos steppaa ripeästi edes takaisin - puhtaiden pyykkien viikkaus on esimerkiksi liian kevyttä liikettä, herätys tulee. Vaunuihin voi nukahtaa vaikkapa jo eteisessä oman unijodlauksen säestyksellä, mutta tällä hetkellä vaikuttaa, että jos vaunut eivät pysy liikkeessä, ei muksukaan pysy unessa. Joku päivä pitää nyt vielä kokeilla osaisiko poika nukkua (liikkumattomissa) vaunuissa ulkona, mutta sitäkaan ei ole sateiden takia päässyt kokeilemaan - meillä ei ole mitään katettua terassia, johon tuo ainainen sade ei yltäisi.
Varmaan muuten tämä tissitulehduskin juontaa juurensa noista viimassa ja sateessa tehdyistä vaunulenkeistä (+ ehkä tiheän imun jälkimainingeista?). Pitäis varmaan oikeasti nyt tehtailla (jaa missä välissä?) ne hinkinlämmittimet.
Tiheän imun ja haasteellisten päiväunien kaoottisuudessa aloin jo epäillä, pukkaako poikaselle hampaita. Lähemmän tarkastelun tuloksena näyttää siltä, että ainakin toinen yläkulmureista on inasen ienrajaa alempana ja kuultaakin hieman ikenestä, mutta eikö (ala)etuhampaiden pitäisi tulla ensin? Mene ja tiedä voivatko hampaat jo nyt olla syynä pieneen kärttyilyyn ja huonoon uniin.
Uniongelmia voivat tietysti myös aiheuttaa opitut uudet taidot. Kääntyminen onnistuu nyt lattialla (harvakseltaan ja kovan ähinän jälkeen), mutta yleensä huudon säestyksellä. Ja sitten kun kiepahtaa mahalleen, sitä voi myös säikähtää. Poikanen taisi myös löytää jalkansa juuri. Kirkumaan kaveri opetteli muutama viikko sitten: aamut alkavat yleensä iloisella kirkumisella ja naureskelulla.
Rusanen on kohta luettu. Voisin väsätä jotain ajatuksia ko. kirjasta, jos nyt joskus pääsen kirjaamaan ajatuksiani ylös - eipä ole liiemmälti näkynyt sitä omaa aikaa viime aikoina.
Voi miten kiva, että sivuääni on lähtenyt lätkimään! :)
VastaaPoistaMeillä ekat hampaat tuli 4 kk iässä ja just ne alaetuhampaat. Tosin puolivampyyria epäiltiin ensiks, kun vasen yläkulmuri kuulsi läpi ekana, mut tuli lopulta ikenestä läpi asti muistaakseni viidentenä tai kuudentena, joskus 8 kk iässä. Mut kaverin poju oli pikkuvampyyri, kun kulmat naksahti paikoilleen ekana n. 6 kk iässä. Eli mene tiedä, voi olla että hammasta pukkaa, tai voihan se antaa odottaa itseäänkin :)
Ja liikunta aiheutti uniongelmia ainakin meillä, se kääntyminen oli jotain kauheeta, kun ekaks kääntyi yläkroppa ja sit jalat vaan heilahti kauheella kolinalla perästä. Mut se härvääminen meni onneksi nopeasti ohi.
Me päästiin yösyönneistä kokonaan jo tosi aikaisin, mut se onkin yleisempää korvikevauvoilla. Jos tahdotte kokeilla unien venyttämistä, niin mä olen vahvasti gluteenittomien vellien puolella... Monessa paikassa ollaan sitä mieltä, että se ei ole maitoa tai korviketta tukevampaa evästä, mut meillä 50-50 suhteella sekoitettu tutteli-riisivelli sai neidin nälän loppumaan ihan eri tavalla kun mikään maito. Ihan sama jos oli psykosomaattista ja vain kuvitelmaa, kun totuus oli kuitenkin, että sit sai nukkua helposti 8 tuntia putkeen :D Mut tosin jos tuo syöntien tiheys olis jotenkin liiallista, niin ymmärtääkseni tosi nopeesti ne neuvolasta suosittais lisäruokia. Tälle em. pikkuvampyyrille aloitettiin peruna ja porkkana 3 kk iässä, kun kasvu ei ollut tyydyttävää. Ja kyllä se sit alkoikin kasvaa :D
- Piia
Ihanaa, että pienen pumppu on kunnossa. Hieno homma! Ja kurjaa, että hinkkisi on kipeä, toivottavasti menee äkkiä ohi. Näin kyllä jossain verkkokaupassa niitä lämmittimiä (ja paikallisessa lähilammaskaupassa) jos et ehdi itse väkertämään (vai tulehtuuko ne kylmästä?), veikkaisin, että myös tumput ajavat asiansa lämmittäjinä.
VastaaPoistaMitä noihin setä tohtorin kommentteihin tulee, niin mulla kasvoi saman tien komea krpä ohtaan. Sori. On se kumma, kun ensin vouhotetaan täysimetyksestä puolivuotiaaksi, mutta kun sen ruokinnan saa vihdoin pelittämään niin aletaan puskea kolmekuukautisesta jatkuvasti nillitystä vauvan koosta ja syöntitiheydestä ja ties mistä. Mun mielestä kolme syöntiä yössä on aika jees (ja mun vauva on vanhempi ko sun, oumaigaad), joskus menee enemmän - joskus vähemmän. Toisaalta jos oma jaksaminen on kortilla voi se yksikin syöttö yöllä olla liikaa, silloin on varmaan hyvä miettiä vaihtoehtoja.
Meilläkin oli tuo päiväuniperkele muistaakseni just samassa iässä ko teillä ollaan nyt (mää en tosin juuri mitään muista). Se meni ohi. Tänään toi veteli kahdet päikkärit 2,5 tuntia kappaleelta, ulkona tosin. Saisko teillä jotain osuutta kodista vähän muita huoneita viileämmäksi?
Niijoo, hampaat on mysteeri. Emmätiijä tuleeko ne vai eikö ja vaivaako vai eikö. Komeesti se osaa kyllä jo purra. Aina joku uusi mysteeri.