Vähänpä taas eilen illalla tiesin. Poika nukkui aamuun asti. Seitsemältä otti hiukkasen huikkaa ja heräsi lopulta ysin pintaan eikä edes mitenkään erityisen nälkäisenä.
Iltapäivällä mennään neuvolaan kertomaan mm. meidän rytmistä (ja puhumaan parisuhteesta - laajennettu terveystarkastus nääs). Mitähän kertois?
Hei, onnee! Kohta teillä ollaan kuule samassa rytmissä ko meillä, eli lapsosta ei saa hereille ennen ysiä millään.
VastaaPoistaOnnea myös laajasta terveystarkastuksesta. Sellaista ei edelleenkään ole täällä näkynyt, ei edes sitä 5 kk tarkastusta, kun ottavat ja peruvat niin tehokkaasti.
No, mä luulen, että jostain rytmistä voidaan alkaa puhua, kun tuo kaveri menee kouluun tai jotain... Aina kun kuvittelee, että hei nyt tää tilanne vakiintuu, niin kaikki heittää häränpyllyä.
VastaaPoistaMutta positiivinen käänne yhtä kaikki. Sivujuonteena tässä on vaan lievä tissiraivoaminen (pari kertaa) ja selvästi lyhentyneet imut muutenkin, joihin meinaa olla vaikea tottua, koska jätkä on ollut aina niin hidas nautiskelija.
Varovainen toive ehkä, mut jospa se on nyt alkanut poikasta hirmusti kiinnostaa muukin maailma kun tissien läheinen (taantumaa tulee viimeistään teini-iässä), jolloin ruoka otetaan tehokkaasti ja aikaa jää sit muuhun zoomailuun ja unillekin. Rytmin löytyminen voi kestää kauankin ja vaatii kyllä jonkinlaista koulutustakin...
VastaaPoistaJa se mikä sopii jollekin, ei varmasti käy muille. Meillä yösyönti loppui siihen, että kerran vauvan herätessä työnsin sille tutin suuhun siks aikaa, että käyn lämmittään pullon. Ku tulin takaisin, vauva nukkui jo autuaasti, eikä herännyt ennen aamua. Siinäpä sitten tajusin, että kai tuo pärjää ruoattakin yönsä ja sittemmin se ei juuri öisin syönytkään. Alkuun siis ihan täysi vahinko, mut sit opetettiin, että itkemällä saa vaan tutin. Ja joskus puolen vuoden iässä nukkumaan alettiin mennä aina samaan aikaan, nukutti sitten tai ei. Alkuun hyssyteltiin iäisyys, mut pian se oppi jo nukahtamaan itsekseen. Tosin aika kauan me otettiin se sillointällöin istumaan olkkarin lattialle hiljaa ilman leluja jos se ei rauhoittunut. Ehkä vartin se jaksoi päälistellä tylsiä vanhempia, jotka ei alkaneetkaan leikkiä ja sit jo seuraavalta yritykseltä jäikin kiltisti nukkuun.
Mut joo, näistäkin aika kultaa muistot ja aina välillä saa miettiä, että onkos meillä ongelmia ollutkaan, kun neiti osaa olla niin kiltti. Ja välillä tuntuu, että kauheeta vääntöö koko vauvaelämä :D Välillä unohtuu, että se vauva ei olekaan ollut aina, joten ongelmatkin ovat verrattain uusia... Toki siinä vääntäessä aika tuntuu silti pitkältä.
- Piia
Ps. Pahoittelen pointitonta jaaritustani, ajatukset ei vaan keskity, kun lapsi ajaa mahan päällä pikkuautolla ja pärisee sadan desibelin voimalla, samalla kun yritän kirjoittaa jotain järkevääkin :D
Siis mahtavaa! Mulle on käynyt niin, että jos lapsella on ollut tapana heräillä tai valvottaa öisin ja sitten yhtäkkiä hän ei sitä teekään, herään ja valvon ja ihmettelen, että miksei se nyt herää. Typerää! Toivottavasti hyvät unet jatkuu! :)
VastaaPoista