- Karen Ansel & Charity Ferreira: Vauvan ja taaperon keittokirja
- Gill Rapley & Tracey Murkett: Omin sormin suuhun (Kiitos vinkistä, Humanistimutsi!)
- Hanna-Maria Arosilta, Soile Ruottinen & Ulla-Maija Lähteenmäki: Minä syön itse - Sormiruokailun käsikirja
 |
| Kuva: Adlibris |
Tosin koska harrastan näemmä nykyään myös valvoskelua (en vaan meinaa saada unta ennen kahta tai kolmea vaikka jään sänkyyn sen jälkeen, kun lapsi on nukahtanut), niin eiköhän nuo johonkin väliin mahdu. Pari yötä sitten pikkujätkä kruunasi hänksläämisen pienellä itkeskelyllä. Ennen kuin tyyppi oli edes hereillä, ilmoille kiiri lohduton itku. Unia? Uusien taitojen aiheuttamaa yleistä levottomuutta? Tietysti myös pieni mahis on, että mun syömä antibioottikuuri aiheuttaa vatsanväänteitä, vaikka päivällä en ole kyllä huomannut käytöksessä mitään vatsavaivoihin liittyvää. Itselle ab-kuurista ei ole ainakaan vielä tullut mitään sivuoireita.
Anyways, pari yötä sitten ei siis juuri nukuttu. Välillä jopa repeilytti, kun kaiken kierimisen ja ininän keskeltä kuului toisinaan armotonta pärinää ja sylkemistä (tämäkin yksi ns. uusi juttu). Mies lähti aamulla taas keittämään kahvia poikasen kera ja mä jäin jatkamaan unia. Jossain vaiheessa mies toi poikasen syömään - hyvä kun havahduin. Nukuin sitten klo 14:ään, vaikka tarkoitus oli "nousta ihan kohta". Poikanen nukkui myös muutaman tunnin päiväunet tissin vieressä ja hörppi välillä omatoimisesti. Heräsi puoli tuntia mun jälkeeni.
On muuten ollut ihmeen virkistynyt olo tuon kahteen nukkumisen jälkeen. Toissa yönä nukuin osan yöstä sikiöasennossa vuoteen jalkopäässä, koska ihmiskuula ampuili niin kovaa tahtia edestakaisin. Rakensin sille sitten peitoista ja tyynyistä "kourun", jossa se voi kääntyillä päätymättä kuitenkaan mahalleen. Viime yö meni jo paremmin ja vaikka pikkujätkä edelleen kääntyili, sain kaikesta huolimatta nukuttua. Ehkä tää vielä tästä.
Niin se tissi. Meinasin kirjoittaa, että siellä se paakku on edelleen mutta hiukan pienempänä, mutta nyt tarkemmin tunnusteltuani en olekaan enää varma. Joku juttu siellä tuntuu yhä, mutta en oikein osaa enää sanoa, onko se normikamaa vai ei. Niin selvärajaisena se paakku ei enää tunnu. Meinasin, että jos paakku ei katoa, niin varailen aikaa yksityiseltä, mutta nyt olen vähän kahden vaiheilla. Ehkä odotan vielä.
Poikanen nukkuu taas tällä hetkellä mun sylissä imetystyynyllä. Eilen me nukuttiin toiset päikkärit mummilassa, kun itsekin nukahdin sängylle syötön yhteydessä. Näemmä nukkuminen onnistuu ainoastaan vaunuissa ja tissin vieressä. Olen miettinyt, että seuraavaksi pitää varmaan alkaa lueskella jostain nukkumishommeleista enemmänkin. Toistaiseksi kai nyt edetään tällä tissitaktiikalla, mutta joskus myöhemmin kai olisi ihan hyvä oppia nukahtamaan muutenkin. Jotenkin en vaan osaa ajatella, että vielä nyt näin pienen tarvitsisi edes osata nukahtaa tiettyyn aikaan tai että sitä pitäisi erikseen nukuttaa. Ehkä olen vaan patalaiskakin, mutta en todellakaan aio ruveta (vielä) mihinkään tuntikausien sisävaununukuttamiseen tai muuhun vastaavaan, jos ei ole ihan pakko. Samoin mä en nyt tunnu saavan tuota puoliltaöin nukahtamista korjattua aiemmaksi (enkä oikein enää jaksa maata tuntitolkulla makkarissa, kun aina vaan se lopullinen nukahtaminen tuntuu tapahtuvan puolenyön maissa, vaikka mentäis miten ajoissa rauhoittumaan ja syömään), joten ehkä me vaan mennään näin ja katsotaan rytmejä uudestaan sitten, kun ateriarytmeistäkin saadaan rutiinia päiviin.
Ai niin, PS: Välillä päässä soi se lastenlekurin "kyllä tuossa iässä herätään enää kahdesti yössä". Yritän olla ottamatta paineita. Meillä on todellakin herätty aika hemmetin paljon useammin kuin kahdesti yössä viime aikoina.
Minun vauva taitaa olla nyt tätä etusormi pystyssä mallia. ESikoinen oli taas " minä en syö koskaan itse mallia". Siispä olen jo antanut pikkuisen keitettyä porkkanaa kätösiinkin maisteltavaksi. Kuopukselle. Esikoine syö jo onneksi kuitenkin itse :D.
VastaaPoistaJoo vauvan Lusikkaruokailusta on tullut jo kahdessa viikossa fläsärit "Ai niin, tätähän tää olikin".
Jos jaksat tiivistää kirjaoppeja sormiruokailuun, luen! Itse en varm ehdi/ jaksa lukea mtn vaan menen kokeilulunjalla sekä sosein että sormiruokaillen.
Mulla on se edellinenkin kirja-analyysi kirjoittamatta. ;) Jaksamisesta ei varsinaisesti ole puutetta, omasta tai tietokone-ajasta sen sijaan kyllä. Mutta koska kirjoittaminen ja kirjat on hauskoja, yritän parhaani mukaan saada jotain ylöskin!
PoistaMä luulen, että meilläkin tullaan menemään sekalinjalla eli sekä sormiruokailua että soseita, mutta saapa nyt nähdä. Pakko vähän lueskella taustatietoja, kun ei suurinpiirtein edes ole mitään käsitystä mitä näille pikkunassikoille saa antaa. Hunajakiellosta tiesin, mutta sen sijaan tuosta lanttu-, nauris-, punajuuri- jne. kielloista en.
Me saimme nlasta kivan tiivistetyn ruokintaopaksen jossa oli juuri nuo ei suositella aineet yms.
PoistaNyt minua kyllä kiinnostaisi lukea tuo suomalainen sormiruokailu kirja :P!
Joo, mekin saatiin se opus, mutta kiva silti lukea vähän laajemminkin aiheesta. Plus noissa kirjoissa näyttäis olevan kivoja ruokaohjeitakin. Onhan noi kaikki ohjeet saatavissa netinkin syövereistä, mutta tykkään silti lueskella aiheesta kirjoista.
PoistaKiitos kirjavinkeistä, meilläkin aiotaan sormiruokailla kunhan sen aika on. Mä vannoin joskus etten osta kaupan soseita ko matkoille, mutta kävikin ilmi, että poikanen tykkää kaupan soseiden koostumuksesta enempi. Minen vaan saa niin sileeksi sitä mössöä.. Ja syöhän toi yhestä purkista kaksi päivää joten jospa sitä nöyrtys taas pikkasen ja antaa sitten noita marketin tuotteita toistaiseksi.
VastaaPoistaMonestakoha periaatteesta sitä joutuu vielä luopumaan matkan varrella :D Mut täytyypä käyä kirjastosta kattoo oisko nuita kirjoja meillä päin. Meilläkin on aikaa iltaisin lueskella ko puolen yön jälkeen mennään sinne unille. Mäki tulin siihen tulokseen että turhaa niitä iltatoimia alkaa 8lta ko sitä unta ei vaan tuu. Sittenkin ko poika on hirveen väsy niin tuntikin pitää karjua ja narista unta vastaan. Kapalossa ja sylissä rauhottuu, jos juuri nukahtamassa niin jopa omassa sängyssä saattaa nukahtaa, harvinainen ihme. Mutta mistäpä sitä tietää, voihan se jo kk tai kahen päästä osata nukkua hieman paremmin :P
Joo, no mullakin aikeena kokeilla tehdä soseita itse, saa nähdä kuinka ahkera kokki musta tulee. :P
PoistaEn varmaan muuten sais luettua mitään ellen kärsis pienimuotoisista "rytmihäiriöistä" itse eli valvois, kun muut nukkuu. Välillä kyllä tuntuu, ettei mun lukemisissa ole mitään järkeä, kun luen joskus puolenyön jälkeen tai aamuyöllä, jos en saa syötön jälkeen unta. Joskus luen myös syöttäessäni poikaa, mutta nyt poika on viime aikoina häiriintynyt mun oheisaktiviteeteista ja kun yritän muutenkin saada sitä imemään vähän aktiivisemmin (eikä heti menemään horteeseen, jossa se vaan lupsuttaa), niin lukemisesta ei välttämättä tule mitään.
En muista minkä ikäinen meidän typy oli, kun alkoi selkeästi vaikuttaa siltä, että se näkee unia. Mut nuorena se oli. Siitä lähtien on selvästi huomannut, milloin on ollut jotain epämieluisaa päivässä, sillä neiti selvästi kertaa tapahtumia unissaan. Viimeksi 2 päivää sitten typy otti yhteen toisen taaperon kanssa ravintolan leikkinurkkauksessa, eikä ehditty väliin, vaan meidän taapero poistui paikalta kynnenjäljet naamassaan. No seuraavana yönä kitinä/huuto/heräily oli ihan taattua ja sainkin n. tunnin välein käydä kuiskimassa kaiken olevan hyvin, silittämässä päätä ja antamassa tutia puoliunissaan olevan lapsen suuhun.
VastaaPoistaMekin harkittiin hetki sormiruokailua, mutta ei minkään tietyn kaavan mukaan. Välillä syötettiin palasia ruokaa ja välillä soseita lusikalla. Kaikki uppos uskomattoman hyvin, mutta sitten eräänä päivänä typy pyrki tukehtumaan banaanin palaan. Kun sitten järjetön paniikkiryntäily ja lapsen ravistelu tuotti tulosta ja banaani luiskahti ulos, mies julisti hartaasti, että "saat seuraavan kerran kiinteää ruokaa 16-vuotiaana". Siihen kyllä tyssäsi se sormiruokailu ja enemmän ja vähemmän mentiin lusikalla syötettävillä kotitekoisilla soseilla yli vuotiaaksi. Nyt kun lähempänä on se 2 vuoden ikä, niin lähes kaikki ruoka menee muodossa kun muodossa, mutta varmaan ruokailu olisi omatoimisempaa jos sormiruokailua olis harjoiteltu aikanaan enempi. Vanhempien apua vaaditaan meillä siis vielä lähes joka ruoalla.
Ollaan muuten menty lähes kaikessa sillä periaatteella, että kyllä se lapsi alkaa tehdä asioita sitten halutessaan, eikä juuri olla treenattu mitään. Nukkuu se täydet yöt ennen ekaa luokkaa ja oppii varmaan syömään ja potallekin, no worries :) Jos joku oikeesti tärkee kehitysvaihe myöhästyy, niin kylläpä ne sen neuvolassa sit ottaa tarkkailun alle. Nämä nyt tietty edellyttää sitä, että vanhemmilla jaksut riittää. Oma pää olis kyllä levinnyt, jos unet olis ollu kovin pitkään kovin katkonaisia...
- Piia
Mä kanssa mietin, miten paljon päivän touhuilla ja yöhulinoilla on yhteyksiä tässä vaiheessa. Olenkin nyt pari päivää yrittänyt tarkoituksella vähän rauhoittaa, kun tossa aiemmin käytiin aika monta kertaa mm. sairaalassa katsomassa anoppia ja muutenkin vieraisilla. Olen muutenkin huomannut, että vieraassa paikassa poika tahtoo olla tosi paljon vaan rinnalla, joten siinä mielessä vois olla loogista, että ne vieraat paikat vaikuttavat myös öihin ja uniin.
PoistaEn mäkään tiedä tullaanko me mitään kaavaa noudattamaan noissa ruokailuissa - haluan vaan lukea noista periaatteista, kun ei mulle ole ollut täysin selvää mitä kaikkea sapuskaa noille pienille saa ja kannattaa edes antaa. :) Ja mä oon muutenkin tämmönen valmistautuja... Tosta kakomisesta oli puhetta ainakin Minä syön itse -kirjassa, jota ehdin pikaisesti vilkaista eilen illalla. Väittivät, että tukehtuminen ei ole mitenkään kovin suuri vaara. Mä saatan kanssa kuvitella, että kun eka kakominen tulee, niin tää äippä on sitä mieltä, että kaveri saa kaiken ruoan soseutettuna siihen aikuisikään saakka. ;)
Hirmu hyvähän se on lukea ja tutustua aiheeseen, aina nuista kirjoista jotain uutta löytyy :) Niin ne väittää joo siitä kakomisesta, että hyvin harvoin lapsi oikeesti meinaa tukehtua, mut meillä kyllä tyttö yritti vetää henkeä ja itkeä, muttei pystynyt. Mä käänsin tytön syliin pää alaspäin ja hakkasin selkää ja huusin lukkoon menneelle miehelle, että soita apua, kun tää ei auta. Keittiöstä olohuoneen kautta eteiseen sit kiikutin pelottavan äänetöntä lasta käytännössä nilkoista roikuttaen ja sit mies napautti vielä selkään ja sillon lensi sössönen banskun pala lattialle ja lapsi veti henkeä ja sit kirkui kuin elukka.
PoistaMutta itseaiheutettua oli tuostakin huolesta ainakin osa, sillä annettiin lapselle ruoka sitteriin ja palat oli ehkä vähän isoja. Kun vissiin toi kakominen toimii "varmasti" vaan sillon, kun lapsi istuu jo tukevasti, eikä näinollen mikään pääse valumaan kurkkuun asennon takia. Että rohkeesti kokeileen vain, mut itse ehkä en lähtis yksin ollessani testaileen, kun on se vaan näppärää jos on toinenkin panikoimassa, jos kuitenkin jotain kakostelua tulee.
- Piia
Joo, tossa kirjassa just korostetaan pystyasentoa (istuen siis) tai jopa pientä etukenoa. Enpä olis itsekään tullut tuota ajatelleeksi, olisin varmaan aloittanut homman jossain sitterissä.
PoistaAi kamala, millainen tuo teidän tilanne on ollut! Säikähdys on varmasti ollut luokkaa hirmuinen. Huh! Varmaan onneksi kuitenkin oli kyse banaanista, joka ei ehkä niin tiukkaan pääse tuonne väärään rööriin jumittamaan.
Mä en oo ajatellut kokeilla kauheasti sormiruokailua, kun se on kait aika sotkuista. Esikoinen tarjosi jo tosi pienenä käsiään pyyhittäväksi, jos ne vahingossa osui soseeseen. Värikylvyssäkään se ei suostunut maalaamaan käsillään. Tota kakomista mä en kestäisi yhtään. Puolitin viinirypäleetkin lapselle, kunnes se oli 4v....Kuopuskin saa syödä soseita ja mutustaa maissinaksuja.
VastaaPoistaMä ajattelin varustautua. Tulossa on vielä heavy user -pöydänsuojus ja lattialle kenties vahakangas. Eilen ostin kokovartaloruokalappuja. ;)
PoistaMä oon yrittänyt olla ruokinta-asiassa kerrankin ajoissa, kun jäi kaikenlainen varautuminen noin yleisesti vähän vaiheeseen sen depression ansiosta.
VastaaPoistaLuin ensin reippaana Minä syön itse ja tykkäsin asiasta - en tosin siitä varovaisuudesta, jolla kirja on kirjoitettu: "Ettei nyt vaan loukata ketään". Luulisi jo jokaiselle äidille olevan selvää, että ihan jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa.
Enemmän pidin Omin sormin suuhun -kirjasta (oon jo melkein lopussa, eli voin väittää omaavani kokonaiskuvan aiheesta). Mun mielestä asia on perusteltu hyvin ja ymmärrän mihin tietynlainen ruokinta perustuu. Luen myös innoissani eroista suomalaisten ja brittiläisten ruoka-ainesuositusten välillä. Pitäisi jaksaa googletella vastaavat saksasta ja ruotsista. Koska parempaa tekemistähän ei voi keksiä kuin kontrastiivinen tutkimus vauvanruoasta. Ziisös.
Joka tapauksessa, vakaana aikomuksena on ruokkia tytär ainoastaan kokonaisella ruoalla häntä syöttämättä. Olen ennenkin joutunut perumaan puheitani, mutta tämä on suunta tällä hetkellä. Kolmen viikon kuluttua pitäisi aloittaa ruokaan tutustuminen - ei saatana - sillä on tosiaan kohta jo 6 kk lasissa. o_O
Ooh, meinaat uskaltaa pelkällä sormiruoalla. Mä luulen, että kun mä nytkin meinaan välillä panikoitua siitä riittääkö mun maito tolle kääpiölle, niin pelkkä sormiruokailu ei tee hyvää mun hermoille. Toi olikin, hei, mielenkiintoinen pointti, että millaiset ruokintasuositukset eri maissa on! Raportoi ihmeessä löydöksistä, jos viitsit.
PoistaMä en vieläkään tiedä, milloin me aloiteltais ruokaruokaa, jos toi nyt pärjäiliskin mun maidolla puolivuotiaaksi. Tuleekohan puolivuotiaana tosi kiire, jos mennään siihen asti maidolla? Vai pidänkö tiukasti kiinni tuosta puolesta vuodesta ja aloitan vasta sitten? Ei voi tietää vielä.
Mun mielestä Omin sormin suuhun kirjassa on nuo jutut perusteltu hirveän hyvin - sain siitä ihanasti vahvistusta omalle mutulleni. En tiedä, mitä Suomen viralliset suositukset sanovat, mutta jos maito ei lapselle riitä 6 kk asti, niin ei sitä vellit ja soseet mun laskupään mukaan pelasta. Maidossa on energiaa ihan eri tavalla kuin kasviksissa ja viljoissa.
PoistaKiirehän ei tule. Puolivuotiaana vasta aletaan leikkiä ruoalla ja edelleen se perusruoka on maito - 99%. Tai siis minun mielestäni ei tule kiire kun mennään lapsen tahdissa. Suolisto lienee muutenkin valmiimpaa kamaa vastaanottamaan erilaisuuksia kun on ollut rauhassa pidempään.
Kuten sanottua, ei voi tietää ja saattaapa tämäkin mennä mäkeen ja opin läksyni tms. Olen joka tapauksessa ajatellut, että on paras tehdä juuri niin kuin itsestä hyvältä ja luontevalta tuntuu. Tämä tuntuu meille sopivalta. Katsotaan mitä mieltä tytär on asiasta. Sehän sen kuitenkin päättää.
Täytyy alkaa lueskella tuota Omin sormin suuhun -opusta mahdollisimman pian (jos kersa vaikka rupeaa nyt nukahtamaan vähän helpommin kuin kolmen tunnin tissityksen jälkeen?). Välkkyy vaan päässä välillä nää perinteiset "maito ei riittänyt, joten aloitettiin kiinteät 3,5 kuukauden iässä" -horinat ja pelottaa, ettei kaveri kasva tarpeeksi mun maidollani - tää pelkohan juontaa aika selvästi juurensa siihen lekurin "ei mikään jättiläinen" -heittoon... Meitä jo neuvolan terkkarikin kaikesta imetysmyönteisyydestään huolimatta vähän varoitteli, että jos jätetään kiinteät sinne kuuteen kuukauteen, niin kiire saattaa tulla. Mutta kyllä mäkin siis mieluusti odottaisin.
PoistaAikaintakaa palaan tähän kohti heittämään jotain siitä, miten mulle tuli aikanaan tosi vahvasti semmonen olo, ettei kannata odottaa kiinteitä kauheen pitkään. Jos 6 kk ruoka ei sit uppookaan ollenkaan tai ilmenee älyttömiä allergioita, niin siinä tulee kiire monipuolistaan ruokavaliota ennenku tyyppi on niin iso, ettei maito enää riitäkään... Ja jotain puhetta oli miten munuaiset ei kykene käsitteleen kaikkee sitä nestettä jos iso lapsi elää vain maidolla...
PoistaSiis en vaan voi muistaa! Mut suosittelen tutustumaan siihenkin kasvatusoppiin, jonka mukaan nuo ruoat olis hyvä maistattaa suositusikäisinä, eli 6 kk mukaan tulis jo lihakin. Oikeesti varmaan aika harvalla on sen suurempia ongelmia vaikka tekis ihan ilman suosituksia ja oman mielen mukaan, mut muistan vaan kaiken vauva-udun keskeltä, että tästä revin aikanaan kunnon stressit ja päädyin siihen neuvolan ruoka-aikatauluun. Mut sit taas hei, ympäri maailmaa on kautta aikain kasvanut oikein hyviä ihmisiä vaikka millaisilla eri ruokaohjeilla. Että ehkä se ei oo lopulta niin nöpönuukaa :)
- Piia
Öö.. Eikös se suositus nimenomaan ole se 6 kk pelkkää maitoa? Vai oonko mä taas lentänyt kartalta?
PoistaPiia: Mulle myös neuvolan terkkari mainitsi tuosta, että jos jättää sen kiinteiden aloituksen sinne kuuden kuukauden tietämille, niin hommassa voi tulla hoppu, jos pikkukaveri ei heti hoksaakaan, miten syödään. Siitäkin huolimatta, että se suositus on täysimetystä 6 kk. Tuosta munuaishommasta en ollut kylläkään kuullut. Mutta todellakin vauvat on saatu pysymään ihan kunnossa erilaisilla ruokintatavoilla, joten enpä tiedä kannattaako stressata itseään kipeäksi sillä antaako sitä pottua ekan kerran, kun vauva on 5 kk 2 vk vai 6 kk.
PoistaHuma_nist: En usko, että oot lentänyt kartalta. Jostain kumman syystä tuohon kuuteen kuukauteen ei vaan monetkaan kai enää nykyään pääse, en sitten tiedä mistä kaikista syistä johtuen ei. Mulle terkkari sanoi, että jos me päästään viiteenkin kuukauteen, niin se on jo saavutus. Mutta nää on aina näitä. Toinen terkkari totes tänään, että kiinteillä on ratkaiseva merkitys ravinnossa jo ihan alkuvaiheessa ja niiden aloitus saattaa hyvinkin olla iso juttu (& rauhoittaa esimerkiksi öitä), vaikka alussa ne määrät eivät isoja olekaan. Jotkut lähteet kai toteavat, että kiinteiden aloituksella ei ole suurtakaan merkitystä esimerkiksi just noiden yöunien suhteen, mutta.. (Ja siis mainittakoon, että rikkonaisten öiden tai _omien_ unieni takia en pelkästään lähtis täysimetystä lopettamaan.)
Mjoo, kyllä meillekin puhuttiin siitä 6 kk, mut toisaalta se munuaishommakin saattoi olla just näille korvikelapsille (vissiin korvikkeessa on enemmän jotain suoloja tai protskuja) kuten meidän tyttö. Jotenki se tuntui sit ihan siltä ja samalta, että onks se nestemäistä Tuttelia vai kiinteää Pilttiä mitä sen muksun kitusiin ahtaa... Yhtä vähän äidistä lähtöisin kumpikin.
PoistaMut sittenkin, vaikka meniskin täysimetyksellä, niin vissiin ne maistelut kantsis aloittaa jo 4 kk iässä. Siis tän meidän neuvolan näkemyksen mukaan. 5 kk iässä viljat ja 6 kk liha. Ideana mm. se, että jos lapsi on allerginen ja sille voi maistattaa 2 uutta ruokaa per viikko, nii 6 kk iässä aloitettaessa tulee kiire. Mut meidän napero ei ainakaan ollut allerginen, joten otettiin uus ruoka repertuaariin melkein joka päivä.
Pääasiassa siis mennään samalla linjalla, kun kaiken lastenhoidon kanssa: ohjeet on niin moninaiset, että aina teet väärin :D
- Piia
Joo, nimenomaan, aina menee pieleen ja aina on se syyllinen olo. Uaaah, pitänee aloittaa raivoisa googletus vielä näistä ravintoasioista + koettaa kahlata mahdollisimman äkkiä nuo kirjastosta lainatut ruokakirjat läpi.
PoistaNiinjoo, lapseni ikä mainittu tuossa yllä. Se söi viime yönä kuusi kertaa. Että suositukset/normit/yleistykset voi mun puolesta tunkea sinne lääkärin arseen tai turvautua vastaavaan yhtä rakentavaan ratkaisuun.
VastaaPoistaNimenomaan!
Poista