 | ||
| (Pahoittelut huonosta sohvan nurkassa otetusta pokkariräpsystä.) |
Pikku Pegasos oli aikoinaan yksi lempiopuksistani. Lempivärssyni alkoi näin:
Borneossa, Borneossa,
sademetsän sydämessä,
paikassansa kätketyssä,
oksan alla, juuren alla
onnellista unta nukkuu
kivi punainen.
Etukäteen ajateltuna runojen ja lorujen lukeminen lapselle tuntui vähän hölmöltä. Käytäntö on osoittanut toisin.
Hanhiemon sadut ja lorut (ihana Kunnas!) ovat perinteisistäkin perinteisimpiä - onhan niitä aikanaan pojalle lueskeltava. Muistojen havinaa itsellekin.
Missähän muuten mun Uppo-Nalleni ovat?
Ihania aarteita! Meillä lorut ja laulut on olleet hittejä jo ihan pienestä ja lapsi jaksaa (ehkä jopa haluaa) kuunnella niitä yllättävällä innolla! Vaikka mä nyt laulaessani vähän saatan siltä kuuluisalta mulli vainaalta kuulostaakin... Ei ole kriittinen yleisö :D
VastaaPoista- Piia
Joo, munkin loilottelut on välillä mitä sattuu - kun en muista oikeita sanoja, niin keksin omia sanoituksia ja välillä sävellyksiäkin... Mutta ei tunnu haittaavan. ;)
PoistaIhan mielettömän hyviä aarteita :)! Tiitiäisen satupuu vielä mukaan :)!
VastaaPoistaNyt kun mainitsit Tiitiäisen, niin mä olen aika vakuuttunut, että sekin on jossain säilössä... :)
PoistaMitäkähän meidän hanhiemoille on tapahtunut..? Niitä kyllä luettiin ahkerasti!
VastaaPoistaNiin ja parantumista pikkuiselle!
Tänks! Meidän äitihän jakeli kaikki meidän vanhat aarteet siskolle (kun ajatteli etten koskaan lisäänny), mutta siskolle ei olleet nämä kirjat kelvanneet. O_o
Poistaihan sama, olin varma että luen vasta kun se tajuaa iltasatuja... mutta sit luin sen äitiyspakkauksen porokirjan (myös ruotsiksi) ja sepä olikin hauskaa. allakka pullakka on paras, niin ihanan härskei riimei että itsekään en kyllästy. tiitiäistä olen lukenut kanssa, kummasti ne muistuu mieleen omilta lapsuusajoilta! huikeinta on toki se että laps reagoi kun lukee, se hihkuu mukana :)
VastaaPoistaHaa, kiitos, Allakka Pullakka meni heti korvan taa!
Poista