No ei se baby sentään vielä kävele. Mutta muuten mennään kehityksessä pikkuaskelin eteenpäin. Ruokaruokaa vedetään 3-4 kertaa päivässä. Se näyttää olevan hyvä tahti (ruoka maistuu), koska yksikään ruokailusessio ei ole mitenkään järisyttävän pitkä. Olen näemmä myös keksinyt oivan viihdytyskeinon (kaikille), sillä poika viihtyy ennätyksellisen pitkään matolla vahtaamassa, kun leikitän elukoita. Ei tarvitse kantaa koko aikaa.
Unitouhuihin tuskastuneena aloitin toissa päivänä hinkittömät nukutukset. Eka erä kesti lähes kaksi tuntia eikä todellakaan sujunut itkuitta. Pojan lisäksi itki myös äiti. Metodina ei ole mikään yksin jättäminen enkä vielä edes uskalla haaveilla pojan siirtämisestä omaan sänkyyn, mutta kunpa nyt oppisi edes nukahtamaan ja nukkumaan ilman tissiä. Koetin hyödyntää Pantleyn irrotusmenetelmää. Karmeinta oli, kun poika ojenteli käsivarsia kohti ja hamuili. Sylissä imi naamaa ja kaulaa paremman puutteessa. Ei lopulta enää edes imenyt rintaa istuma-asennossa, kun loppui nälkä, mutta olisi halunnut imeä nukahtaakseen. Nukahti muutamaankin otteeseen itsekseen tai kevyeen hyssyttelyyn ja tassutteluun, mutta heräsi aina 10 minuutin päästä hamuilemaan ja itkemään. Yöllä herätyksiä tuli kuitenkin vähemmän. Hoidin nekin istuen ja irrottaen pojan ennen kuin ehti vajota uudelleen uneen.
Seuraava eli viime yö pelotti jo valmiiksi. Eikä syyttä. Nukahtaminen meni itkuitta ja suuremmitta kivuitta muutenkin, mutta sitten homma räjähti käsiin. Herätyksiä pahimmillaan puolen tunnin välein, nukkuminen ylipäänsä levotonta. Nyt ei meinaa nukkua päiväuniaankaan, jotka yleensä vetää ulkona vaunuissa hipihiljaa kahdesta kolmeen tuntia.
En muuten vieläkään tunnista milloin jannu herää nälkäänsä ja milloin "muuten vaan". Se on kuitenkin itse välillä kieltäytynyt rinnasta, yhdistää kai meidän erilaisen syöntiasennon nälkään (?), joten kieltäytymisen jälkeen olen sitten vaan hyssytellyt ja tassutellut.
Voi kurjuus tuota hinkistä luopumista. Ainakaan tilanne ei (kai) voi enää kauheasti pahentua, eli jonkun logiikan mukaan tunnelin päässä on valoa. Aikani mietin, että mikä meillä on toisin, kunnes sumuinen aivo keksi, että erohan on tutti. Tuohan ei nuku montaa minuuttia ilman, että härpäke on suussa. Olisiko siitä harhauttajaksi (joo, mää muistan, että sä et oikeen tuteista välittänyt)?
VastaaPoistaEn mäkään muuten hoksannut sitä nälkäkipinää muusta kipinästä kuin vasta aika hiljattain (enkä viime yönä tasan tienny kumpi on kyseessä).
Voimaa, voimaa, voimaa ja jaksamista. Tuo syöntiasento- ja hyssyasentojuttu kuulostaa muuten tosi hyvältä!
Niinjoo. Elukkaviihde pieksee ainakin meillä ihan kaiken muun. Kattien perässä on hauska kieriä ja ojennella käsiä hurtille livottavaksi. Namps.
Jep, ei tää tästä _kai_ juuri pahemmaksi voi mennä. Mä oon sitä tuttiakin miettinyt ja olishan meillä niitä tuolla varastossa, mutta olisko se sitten ojasta allikkoon? Että sitten sais olla alvariina työntämässä sitä tuttia suuhun, kun se tippuu? Plus että eihän ipana ole sitä tähänkään mennessä huolinut, kun olen jonkun kerran yrittänyt.
PoistaMutjoo, kiitosta, ehkä tää vielä tästä. Nyt oikeesti kyllä alan jo vetää jotain pakanan rukousta kädet olkapäitä myöten ristissä - olis kiva saada vähän sitä omaakin elämää takaisin. Itse asiassa kaipaan sitä nyt ihan hitosti. Plus että olis varmaan myös kiva olla jotain muutakin kuin sumupäinen ääliö ja saada edes vähän enemmän unta joskus.
(Ja sit joku pimeä megaäiti mussa huutaa, että en saa haluta mitään vaan mun tulee olla mun vauvan käytettävissä 24/7 ja antaa sen roikkua sitten vaikka siinä tississä koko yö, jos se niin tahtoo. Onhan se vauva, hei.)