27

Nappasin siis taannoin Leopardikuningattarelta ikähaasteen. Kiitos! Here we go.

Kun olin 27

Asuin Helsingissä vuokrayksiössä ihan kantakaupungin tuntumassa. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä.
Olin saanut ensimmäisen oikean työpaikkani ja jos oikein muistan, kollegani oli juuri häipynyt kuvioista, joten olin omillani. Pelotti ja oli ihan hirveästi uutta opittavana. Esimies pelotti myös, mutta työporukka vaikutti hauskalta - tai oikeastaan mulla oli kaksi eri työporukkaa. Molempien kanssa tuli vietettyä paljon aikaa ja riennettyä erilaisissa aktiviteeteissa. Kotona en paljon oleillut.
Tärkeintä elämässä oli työt ja hauskanpito.
Työskentelin alihankkijana ja asiantuntijana. Opin ihan valtavasti uutta, vaikka sisäistin kaiken paremmin vasta vähän myöhemmin.
Halusin jatkaa töitä samassa paikassa. Luultavasti halusin myös jonkinlaista parisuhdetta, jota ei kyllä tullut kuin vasta vuosien päästä.
Pelkäsin, että työsopimusta ei jatketa tai että epäonnistun työssäni.

 

Nyt kun olen 37

Asun rivarissa synnyinpaikkakunnalla.
Olen saanut puolisen vuotta sitten lapsen ja hoidan sitä kotona. Kukapa olisi uskonut!
Tärkeintä elämässä on lapsi, mies, elukat ja fyysinen & psyykkinen hyvinvointi.
Työskentelen kai sitten kotona. Vaikka toisaalta en näe tätä varsinaisesti palkkatyöhön rinnastettavana työnä. En kyllä ole lomallakaan.
Haluan joskus vielä töihin (kodin ulkopuolelle) ja vähän omaakin elämää.
Pelkään, että ryssin lapsen kasvatuksessa tai huolenpidossa, että syrjäydyn, että en saa aivojani takaisin, että en saa enää töitä, että en koskaan enää saa nukkua, että jämähdän tänne korpeen, että en vaan osaa.

Jos joku sattuu haluamaan, multa saa iän.