Sataa, sataa ropisee, pilipilipom... Taas yksi sisäpäivä.
Olemme menossa sunnuntaina katsomaan poikasen isopappaa sairaalaan. Vastasin (taas!) vahingossa mummoni puheluun, kun en vieläkään ollut muistanut tallentaa mummon numeroa puhelimen muistiin. Mummo oli kai jotenkin pahoillaan - tai niin ymmärsin rivien välistä, vaikka suoranaista anteeksipyyntöä ei tullut vieläkään. Ei kuulu tuon sukuhaaran tapoihin.
Tuli (taas!) huono omatunto, ja päätimme sitten siskon kanssa raahata jälkikasvut sairaalaan. Eipähän ainakaan jää kaihertamaan, että tuli evättyä pappa näkemästä lapsenlapsenlapsiaan. Tietyt asiat eivät tosin vastapuolella ikinä muutu, mutta ehkä nyt hetkeksi voi koettaa unohtaa vääryydet. Isääni en kuitenkaan edelleenkään halua nähdä, ja sitä paitsi kyseinen katkokävelevä mörrimöykky varmaan jo pelottaisi ainakin toisen lapsenlapsensa siihen malliin, että hemmetin paljon parempi, jos äijästä ei näy vilaustakaan. Isähän on kuulemma ollut myös tietoinen uusimmasta lapsenlapsestaan, mutta onneksi kaljoittelut ovat estäneet yhteydenotot.
Taidan napsauttaa saunan päälle - siitäkin huolimatta, että alavatsaa juilii ja vuoto alkoi taas parin päivän tauon jälkeen. Alan kohta harkita lääkäriajan hankkimista vaikka sitten ihan sen takia, että saan mielenrauhan. Terveyskeskukseen lienee kuitenkin turha ottaa yhteyttä; arvaan, ettei ehkä kannata mennä vatsan paineluun ja kuuntelemaan, että kaikki on ok.
Voi, tosi ikäviä nuo huonot välit suvussa. Jotenkin tuommoinen tuntuu vielä kurjemmalta sen jälkeen, kun perheellistyy. Kestämistä!
VastaaPoistaJa käy ihmeessä tsekkaamassa tuo vuoto. Mulla tosiaan (kuten muistaakseni kirjoitin) kesti ihan sikamaisen kauan jälkivuoto ja kävin sitä yksityisellä ihmettelemässä. Ei siinä onneksi ollut mitään, mutta levollinen mieli oli sen pienen maksun arvoinen.
Joo, olishan se kiva ollut kun pojalla olis ollut "oikea" pappa äidinkin puolelta. On sillä nyt ns. pappapuoli (joka kuitenkin esitellään pappana), mutta ei se ole ihan sama asia.
PoistaOlen tässä edelleen harkinta-asteella sen yksityisen suhteen. Asiaa mutkistaa ehkä jonkun verran se, että täällä meidän "kylällä" ei pahemmin niitä yksityislääkärinpalvelujakaan ole tarjolla ja asian takia pitäisi mahdollisesti rehata luunsa tuonne tunnin matkan päähän (ja siihen taas tarvittaisiin miehen apua, kun itsellä ei ole ajokorttia ja poika on kuitenkin otettava mukaan).