keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Pisteet kotiin

Tästähän urkenikin varsinainen sukulaisviikko. Ensin tuli miehen puolen sukulaisia poikaa katsomaan, tänään kävimme mummolassa, huomenna on luvassa lisää miehen puolen sukulaisia ja lauantaina on papan hautajaiset. En ole mikään sukufani enkä aina ymmärrä, miksi pitää olla tekemisissä ihmisten kanssa, joiden kanssa ei välttämättä ole mitään muuta yhteistä kuin se sukulaissuhde. Tämä viikko on siis ajoittain aika haastava.

Ehkä avaudun tästä viikosta myöhemmin vielä lisää, mutta tällä kertaa sananen tämän päivän mummolareissusta, joka oli taas hyvin odotetunlainen. Tajuan nyt entistä kirkkaammin, miksi oma äitini ei ole ikinä ollut mummon suosiossa. Omat pisteenihän nousivat suorastaan humisten tänään: onhan minulla nyt sentään poikalapsi. Mummo on nimittäin vanhan polven ihmisiä - naiset on tehty palvelemaan miehiä eivätkä tyttölapset ole yhtä arvokkaita kuin pojat.

Minulla on aina ollut vaikeuksia käsittää, että mummo oikeasti pitää miespuolista serkkuamme parempana kuin meitä tyttöjä/naisia. Asia vain jotenkin heittää tyystin yli ymmärryksen. Mummo on myös vetänyt herneitä nenään mm. siitä, kun perheessämme on naisia, joilla on yliopistokoulutus, joka ei siis tähtää oikeisiin töihin ja saattaa ilmeisesti myös estää miesten palvelemisen. Äitini ei ole koskaan ollut oikeissa töissä, kuten en minäkään. Äiti on ilmeisesti ollut huonossa huudossa myös yksinkertaisesti siksi, että on synnyttänyt kaksi tyttölasta. Tänään sen sijaan sain kuulla, miten hieno asia on, että onnistuin heti synnyttämään pojan, niin nyt ei sitten enää tarvitse huolehtia, vaikka lapsia ei enempää tulisikaan. Siskon sen sijaan tulee toinen lapsi hommata ja toivoa sopii, että se nyt sentään on poika.

Mulla on niin ikävä jonnekin sivistyksen pariin.


PS. Nyt on pakko hehkuttaa. Lapsi nukahti kolmen tissisession jälkeen vasta puolenyön aikaan ja tulin vasta sitten koneelle. Televisiosta sattui tulemaan mun vanha rakkaani Star Trek: The Next Generation - täytyy sanoa, että tykkään, tykkään ihan hirmuisesti vieläkin! (Vaikka sarja alkoi jo vähän aikaa sitten, en ole ehtinyt seuraamaan vaan jaksot puksuttavat kovalevylle.)

10 kommenttia:

  1. Sukulaiset on... No vähintään kiinnostavia varmastikin. Oon itsekin tässä äitiyden myötä opetellut nielemään yhtä sun toista.

    Meillä vaarille oli ehdottomasti tärkeintä pojat, en muista, että vaari olisi eläessään ollut kertaakaan kiinnostunut mun tekemisistäni, mutta veljeni oli kuuminta hottia. Huomaan samaa ajattelutapaa omassa isässäni, vaikka tämä kyllä selkeästi rakastaa tytärtäni rajattomasti, niin melko selkeänä faktana hän tuntuu pitävän sitä, että tämä masukas on poika... Olen avautunut jo kerran aiheesta tulisesti ja toista ei tarvita. Ei takuulla kehtaa mainita poikajuttuja enää mun edessäni!

    Mieheni isovanhemmat taas täyteen tuskastumiseen asti palvovat oman ainoan poikansa jälkeläisiä. Tytärten lapset eivät ole niin erinomaisia (vaikka olisivatkin poikia), eivätkä tyttäret. Paskamaisinta tässä on, että tyttäret hoitavat näitä vanhuksia täyspäiväisesti vuorotellen ja tytärten lapset käyvät kylässä viikottain. Poikaansa näkevät EHKÄ kerran kuussa ja pojan erinomaisia jälkeläisiä hyvällä lykyllä jouluisin. Minua korpeaa, vaikka olenhan asiassa ulkopuolinen. Ottaa vaan päähän joka kyläilyllä kuunnella, miten harvinaislaatuisen hienoja ihmisiä ne pojan lapset ovat. Ne, jotka eivät ole käyneet kylässä, mutta joista silti puhutaan viikottain, kun me olemme kyläilemässä siellä.

    Huh, tulipa avautuminen :D Kiitos ja kuulemiin.

    - Piia

    Ps. Voimia sukulointiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kah, muillakin kokemuksia poikien ylivertaisuudesta. Koetetaan suhtautua asiaan sen vaatimalla kiihkottomuudella - tai meillä ei ainakaan kiihkoilu auta mitään, sillä ei ole olemassa mitään perustetta, millä mummon saisi tasa-arvoistumaan.

      Tuo on kyllä myös hyvin mystinen juttu, että vaikka perheen naiset hoitavat ja huolehtivat, niin sitä ei välttämättä pidetä minään, "sehän kuuluu asiaan". Samaa ollaan me mietitty, että vaikka perheen ukot olis miten kelvottomia vätyksiä, niin silti niillä vaan pysyy se sankarin viitta päällä kun taas naisille ei kiitosta lohkea koskaan. Tuopa se oli tavallaan se syy, miksi en pitkään aikaan vaivautunut mummon kanssa tekemisissä olemaankaan.

      Poista
  2. Uhhuh!! Suku on tosiaan välillä pahin. Jännä miten lapsen kautta itsekin pohdin noita sukulaissuhteita uudestaan ja teinkin aikamoisen hajuraon tiettyihin asioihin. Aina saa kuulla vaikka sun mitä mutta nykyään osaan yleensä olla ottamatta niitä ihon alle. Miten kauas ne omenat oikeasti voivatkaan pudota ?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin kanssa usein omenoita ja putoamisia... Toivottavasti kuitenkin seuraavat polvet aina vähän jotain oppivat.

      Poista
  3. tähän täyskomppaus: "enkä aina ymmärrä, miksi pitää olla tekemisissä ihmisten kanssa, joiden kanssa ei välttämättä ole mitään muuta yhteistä kuin se sukulaissuhde".

    oisit todennut mummolle, että siittiösolusta se on kiinni, kumpaa sukupuolta se lapsi on. meidän isä sai aina kuulla kylillä vittuilua, kun oli VAIN kolme tyttöä. isä vastasi, että tytöillä saa poikia ja pääsee valitsemaan, millaisia :D

    next generation on ainoa oikea star trek ja picard ainoa oikea enterprisen kapteeni <3 me ostettiin boksina prismasta pari vuotta sitten. suosittelen, toi boksikin on visuaalisesti huikee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan naseva isä sulla!

      Mä en ole onnistunut törmäämään TNG-boksiin ja niiden hinnatkin tuntuvat olevan yhä ihan pilvissä, mutta pitänee tutustua tarjontaan jossain vaiheessa paremmin (voi olla, että käsitykseni on jostain vuosien takaa). Olis pakko saada koko sarja DVD:nä, sen verran intohimoisesti mä olen siihen aina suhtautunut (nimim. "klingoni-imperiumin symboli tatuoituna käsivarteen"). Katsoin kyllä TOS:iäkin ja siitä kaikki luonnollisesti lähti, mutta mustakin TNG on paras.

      Poista
  4. Ei jumaleuta, mikä sukuhyökkäys. Voimaa ja jaksamista!

    Mä en myöskään tajua ollenkaan miksi pitää olla tekemisissä ihmisten, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä, ja joista ei edes pidä, kanssa vain siksi, että me satumme olemaan toisillemme sukua. Kun pitää hengittää pihistäkin varovaisesti, ettei vaan toista loukkaa omalla persoonallaan jne. Ei kiitos.

    Ajoittain huonon omantunnon kanssa siis pyörin, kun en ole isäni sukulaisia päästänyt lapsen lähellekään ja muitakin sukulaisia kovin vähän. Toisaalta, mielestäni lapselle on parempi pyöriä pienissä rakastavissa piireissä kuin olla kireiden vanhempien kanssa näyttelyesineenä.

    Se on kyllä pakko sanoa, että tuota sukupuolittelua en tajua yhtään. Joo, ehkä Afrikassa, mutta että ihan Pohjolassa. Huh & vau.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja mä itse asiassa unohdin tuosta listauksestani, että sunnuntainakin tavattiin sukua...mutta se oli ihan mukavaa.

      Mä en nyt kanssa oikein tiedä mitä ajatella näistä sukuhommeleista. Hommassa kun on just vähän tuo vaara, että herneitä menee nenään ihan pelkästä olemassaolosta. Ja sit kun on vastakkain kaikki nää pakana-harras kristitty-hommelitkin, niin hiphurraa vaan.

      Poista
  5. Minä pidän omasta suvustani ihana aidosti, miehen puolesta en niinkään ;) Viime kertaisen fiaskon jälkeen jossa miehen serkkutyttö haukkui minua lihavaksi (mokoma hevosennaama kyömyselkä :DD)niin kotimatkalla anoppi kehoitti pitämään yhteyttä sukulaisiin ja varsinkin sitten kun niilläkin on lapsia. Sukua on kiva tavata jos yhteisiä asiota löytyisi, mutta jos vastassa on haukkumista ja arvostelua (heti kyseltiin tosiaan läpi mm. aionko itse tehdä soseet, annanko lapselle sokeria jne) Ah, ja anoppi paasasi kotimatkan siitä, kuinka eläkkeeni ei kerry kun olen lapsen kanssa kotona. Herranjestas, laps on 2kk ja minä oon edelleen opiskelija, ei se kertyisi muuteskaan. Ja mistä hemmetistä sitä tietää saako koskaan eläkkeestä edes nauttia.. Joo, ei tee mieli miehen puolen sukua nähdä, ja hemmetti soikoon mun pitäs tonne savolaisten keskelle muuttaa reilun vuoden päästä... Tai ehkä vaan tuo miehen suku on karmivaa, 94-vuotiasta muistamatonta mummokultaa lukuunottamatta..

    Ihania aiheita täällä, pääsee purkamaan näitä omiakin agressioita toisten kommenttiboksiin :D

    Mirgga

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, ei se kuulosta helpolta teilläkään! Mä en myöskään yhtään ymmärrä noita tenttauksia - asioista voi toki keskustella, mutta heti jos siihen puheeseen tulee sellainen arvottava sävy, niin ei hyvä.

      Ja kiva jo tässä vaiheessa luoda paineita jostain eläkkeestä, joka ei nyt varmasti ole ihan vielä mitenkään akuutti huolenaihe. Mitä se anoppi meinas, että sun pitäis tehdä nyt - jättää lapsi ja opinnot ja painua töihin vai? ;)

      Poista