Heräsin toissa päivänä puoli yhdeltä (!) mummon soittoon. [Lapsi oli isänsä hoteissa ja veteli sekin useamman tunnin aamupäiväunet.] Pappa oli kuollut edellisenä päivänä. Ei tuntunut oikein miltään eikä tunnu vieläkään. Jotenkin surullista. Emme ole ikinä olleet kovin läheisiä isän puolen isovanhempien kanssa - tästä kertoo jo sekin, että heitä ei ole koskaan kutsuttu mummoksi ja papaksi vaan heistä on aina puhuttu etunimillä. Heidän luokseen ei lapsenakaan ollut kovin mieluista mennä: jotenkin tuntui, että leikkejä aina rajoitettiin, ja mummon ja papan mukana oli mentävä aamukirkkoon ja muihin epämieluisiin (uskonnollisiin) tapahtumiin.
Edessä olisi kuitenkin hautajaiset eikä ihan mitkään pienet sellaiset. Luultavasti siellä on nyt koko suku sitten pällistelemässä paskoja lapsenlapsia, jotka papan kuoleman kynnyksellä käyttäytyivät miten sattuu. Oletan, että meistä on myös kerrottu outoja juttuja (ellei silkkoja valheita), joten todennäköisesti emme ole pelkästään paskoja vaan myös mm. rahanahneita ja itsekkäitä. Ohhoijaa. Oletan myös, että isä ei selvin päin hautajaisiin ilmaannu, joten tiedossa on varmasti lähestulkoon spektaakkeli.
Hautajaisissa on se kohtuullinen puoli, että ne ei kestä ikuisesti ja niissä ei tarvitse teeskennellä hymyä, saati kiinnostusta sukulaisia kohtaan.
VastaaPoistaVoihan spektaakkelit ottaa viihteen kannalta jos kykenee. Ois mahtavaa jos pystyisi.
Joka tapauksessa, osanottoni.
Kiitos. Joo, onneksi hautajaisiin ei tarvitse jäädä asumaan. Jonkun verran vaan muutenkin ahdistaa, että sinne on ilmeisesti tulossa aika paljon jengiä enkä mä tunne sieltä oikein ketään. En ole koskaan jaksanut olla oikein kiinnostunut tuosta puolesta sukua, mutta nehän taatusti tietävät minusta ja meistä kaiken. Voi tulla noloja hetkiä... Ja nää tyypit on vähän sellaista "lauon ilmoille kaiken, mikä mieleen tulee" -jengiä - miten sen nyt kauniisti sanoisi, vähän sellaisia metsäläisiä kaikki. Voi hyvin olla, että tilaisuus saattaa mennä jopa viihteen puolelle.
PoistaOsanotto täältäkin.
VastaaPoistaMe pärjättiin appiukon hautajaisissa ihan vaan nostamalla lapsi nopeasti näkyville. Ihan tuntemattomat ihmiset kävi sit lähinnä esittään osanottojaan ja sit väänsivät jotain juttua vauvasta... Joka sopivasti vierasti ekaa kertaa at the time, joten näppärästi luisteltiin tilanteesta ku tilanteesta, tämä kun rääkyi tyrehdyttäen keskustelun jo tervehdysten kohdilla.
Ihan ku hautajaiset ei olis jo tarpeeks kurja juttu itsessään, niin tämmöisen perheestään vieraantuneen lähisukulaisen hautaan saattelu oli jo aika tuskaista... Mahtaa teilläkin olla melkoiset menot edessä, toivottavasti selviätte vähin naarmuin.
- Piia
Kiitos, Piia. Mä muuten luulen kanssa, että kun on tuo lapsi, niin sen kanssa saattaa päästä parista kohtaa kuin koira veräjästä. Vähän silti jännittää.
Poista